maanantai 27. tammikuuta 2014

Mustavalkoinen ohittaja

Kuten olen aiemmin (useasti) maininnut, meillä on Neon kanssa ohitusongelma. Pikku hiljaa ollaan siinä menty viimeisen puolen vuoden aikana eteenpäin, mutta... Alkuvuodesta Neo teki täysin odottamattoman, räjähdysmäisen rähinän iltalenkillä. Akalla pasmat täysin sekaisin ja totaalinen hermoromahdus kotiin selvittyä. Miten tällainen on mahdollista, miten minä olen voinut pilata näinkin mahtavan koiran? Itsesyytökset ja epäonnistumisen tunne oli musertava.

Ohitustreenejä sovittiin, mutta kovat pakkaset pakottivat siirtämään treenejä myöhemmäksi..

Yllätyksenä tullutta rähinää seuraavana päivänä kaivoin kaappien kätköistä kaikki Neon lelut, ja mietin mikä niistä olisi pojan mielestä maailman paras. Päädyimme siis jälleen yrittämään lelupalkkaa, josta ennen ei ole ollut kunnon tulosta. Kaappien kätköistä löysin vanhoista college-housuista leikatun kangasrievun, josta Neo kiinnostui heti. Ei muuta kuin lelu taskuun ja ulos.

Heti enimmäisen 100 metrin matkalla pääsimme testaamaan Neon kiinnostusta leluun, kun näköpiirissä on vastaan tuleva koira. Onneksemme olimme samalla myös pihan risteyksessä ja sain väistettyä suoraa ohitusta. Epätoivo alkoi taas painaa mieltä kun Neo päättäväisesti tuijotti vastaantulijaa. Oli se varmasti näky, kun akka lähes kiljuu koiraa luokseen ja yrittää äänellä innostaa epätoivoisesti... Mutta se TOIMI! Juuri kun hoksasin, että Neon rähinä alkaa hetkenä minä hyvänsä, poika kääntyikin minua kohti ja juoksi lelun luo. Voi sitä kehujen ja riemun kiljahdusten määrää! Neo riekkui lelussa ja keskittyi pelkästään minuun ja leikkimiseen. Hurja tunne, kun tuollaista onnistumista ei ohituksessa ole ollut koskaan!

Jatkoimme leikkien jälkeen matkaa ja akka sai kehua Neoa koko ajan, koska poika kuunteli jokaista sanaani. Pian kohtasimme kuitenkin uudeen haasteen, kun perässämme alkoi kulkemaan suuri, musta koira - Neon inhokki. Jatkuvaa taakse vilkuilua lukuunottamatta ei ongelmia kuitenkaan ollut! Neo valitsi joka käskyllä kuuliaisesti minut ja lelun, ja näin ollen unohti (ainakin hetkeksi) takana olevan koiran. Akka oli pakahtua onnesta! Olen saanut oman, todellisen Neon takaisin myös lenkillä!

Tätä samaa onnistumista on jatkunut nyt kaksi viikkoa. Muutamaa, todella yllättävää ohitustilannetta lukuunottamatta Neo keskittyy toisten koirien sijasta mielummin minuun ja leikkimiseen. Aina kun pääsemme muutaman metrin sivuun suorasta ohituksesta, pysyy Neon rähinä poissa. Muutaman kerran Neo on tuijottanut ohittavaa koiraa parin metrin päästä lelu suussaan (lelu päässyt irti kädestäni) ja käskystä silti tuonut lelun minulle! Neo selvästi on alkamassa tekemään valintaa rähinän ja leikkimisen välillä - positiiviseen suuntaan :)

Maailman paras tunne, kun huomaat osanneesi tehdä korjaavia liikkeitä itse kehittämääsi ongelmaan! Ohitusongelma on aina ollut minun syyni, ei koskaan Neon. Epätoivo, pelko ja pettymys ovat olleet aina keskeisiä tunteita ohituksessa, mutta nyt keskeisin tunne on ylpeys ja onnellisuus! Meidän tiimi teki sen sittenkin! Vaikka valmista ei vielä ole pitkään aikaan, olemme kuitenkin oikealla tiellä. Loistava Nee <3


torstai 23. tammikuuta 2014

Pakkaspäivän kuvailua

Lämpömittari näytti tänään -25 astetta. Siitä huolimatta suunnattiin Ristijärvelle kuvailemaan ja juoksuttamaan koiria. Päivä oli TODELLA kylmä, myös Oskun mielestä. Kuitenkin pojat kirmasivat onnellisina auringonpaisteessa.

Suurin päivän huvitus oli ehdottomasti Keisari Osku. Tänään oli Oskulla kielipäivä ja puolet kuvista olivat siis silkkaa irvailua kameralle. Niin humoristinen kaveri tuo Osku on, että on pakko jakaa kuvat myös lukijoiden iloksi!








Hulvaton humoristini Osku <3 



Osaa se Neokin sentään ;)