Ärjänsaaressa 24.8.

Elokuu on ollut meille lähinnä "paluuta arkeen". Poikien kanssa on treenailtu, hengailtu ja käytiinpä myös Ärjänsaaressa viime sunnuntaina. Ärjän saari on n. 270 hehtaarin kokoinen saari Oulujärvessä. Ärjänsaari on tunnettu hiekkatörmistään, jotka ovat paikoitellen todella korkeita. Ärjään suuntasimme geokätköilyn merkeissä, ja tietysti reippaat geokoirat pääsivät myös mukaan. Saareen pääsimme tilauksesta venekuljetuksella.

Pojat valmiina lähtemään kiertämään saarta. Alkumatkan pojat kulkivat hihnassa, rannalla olevien telttailijoiden takia. 

Alkumatkasta maasto oli suomaista koivikkoa, mutta suurin osa saaresta on kangasmaista mäntymetsää. 

Ärjän rannat olivat täynnä juurakoita ja Helena-myrskyn jälkeen myös kaatuneita puita. 

Ärjän kuuluisat hiekkatörmät olivat myös koirien mieleen. Pienelle Oskulle vain meinasi tulla väsy rinteitä juostessa. 

Ei Neo sitten yhtään isompaa keppiä koko metsästä löytänyt..

Pojat jaksoivat reippaasti koko reissun, mitä nyt ison mustavalkoisen korvat välillä katosivat totaalisesti. 

Syksyä me jatkamme tokoilun merkeissä, ainakin yritämme kovasti. 

Osku luonnetestissä 16.8.2014

Lauantaiaamun ohjelmassa Oskulla oli luonnetesti. Oltiin ensimmäisenä vuorossa heti klo 9.00 eikä vielä hirveästi katsojia ollut. Pientä ennakkoarviointia tein ennen testausta ja arvioin mahdollisia tuloksia. Ennen testin alkua Osku oli innostunut ja oma reipas itsensä. Muut ihmiset eivät pelottaneet ja Osku oli hyvällä vireellä mukana.

Testi aloitettiin taisteluhalun testaamisella. Tässä Osku leikki suhteellisen hyvin, kun kyseessä oli kuitenkin täysin vieras henkilö jonka kanssa tuli leikkiä. Osku ei purrut kunnolla ja täydellä voimalla leluja, mikä ei minulle yllätyksenä tullut. Toisena vuorossa oli kelkka, jonka arvasin olevan Oskulle haastava. Osku murisi ja haukkui lähestyvälle kelkalle hyvin pitkään, myös sen jälkeen kun itse kyyrötin pysähtyneen kelkan vieressä ja puhuin sille. Oskua selvästi epäilytti, mutta tämä nyt ei suuri yllätys ollut.

Muissa osioissa Osku osoitti upeaa palautumiskykyä! Esimerkiksi uhkaavasti lähestyvän henkilön kohdalla Osku selvästi puolusti minua eikä paennut minun taakseni. Myöskään selkeää pelkoa Osku ei osoittanut kokeen aikana. Oskun perusluonne, avoimuus ja hyväntahtoisuus, paistoivat myös läpi käyttäytymisessä! Kun uhkaava henkilö muutui ystävälliseksi ja lähestyi, myös Osku käyttäytyi hyvin avoimesti.

Pimeässä huoneessa Osku eteni varovaisesti ja harkiten, mutta mielestäni myös todella järkevästi. Ideanahan on, että koira löytää omistajansa pimeästä sokkeloisesta tilasta, tässä tapauksessa huoneen perimmäisesti nurkasta. Hieman tukea Osku tässä tarvitsi, mutta silti suoritus oli hieno. 

Kokonaisuudessaan Osku reagoi yllätyksiin tyypillisesti - haukunta ja mahdollinen murina sekä väistäminen. 

Laukaukset olivat Oskun mielestä täysin tylsiä, hyvä kun poika korviaan edes käänsi! 

Tässä testauksen lopputulos:

Toimintakyky: +1 (Kohtuullinen)

Terävyys: +1 (Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)

Puolustushalu: +3 (Kohtuullinen, hillitty)

Taisteluhalu: +2 (Kohtuullinen)

Hermorakenne: +1 (Hieman rauhaton)

Temperamentti: +2 (Kohtuullisen vilkas)

Kovuus: +1 (Hieman pehmeä)

Luoksepäästävyys: +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)

Laukauspelottomuus: +++ (Laukausvarma)

Tulos: 157 p. 

Loistava päivä pikku-ukolle! Tuomarit totesivat testin jälkeen, että Osku on loistava rotunsa edustaja ja omaa huippuluonteen. Osku jaksoi hienosti koko raskaan testin läpi ja olisi ollut valmis tekemään kaiken uudestaan vaikka heti! Mikään sankarihan Osku ei ole, mutta kyllä siitä puolustushalua löytyy. Saatiin todella arvokaita vinkkejä myös omaan treenaamiseen ja leikkimiseen. 

TK1 Wildmagpie's Matrix

Saanen esitellä: 

TK1 Wildmagpie's Matrix

Nyt on tavoite saavutettu ja voi että akka on ylpeä omasta pienestä mustavalkoisesta! Toukokuun tokokokeen jälkeen hetsattiin koiraa ja enemmän akkaa, joka on liian epävarma jännittäjä. 

Eilen 20.7.14 siis pistäydyttiin tokoilemassa Kajaanissa High Five Agility Team:n kokeessa. Alokasluokassa 11 koirakkoa, ja onneksemme Neon kanssa olimme ensimmäisenä suoritusvuorossa. Tämä olikin jo toiveissa, koska ajattelin että Neolla riittää vielä kiinnostusta ja virtaa, jos ensimmäisinä kehään astelemme. 

Toukokuun rähinöistä ei ollut tietoakaan, ja suurin syy tähän oli akan rauhallisuus, jolloin Neo ei saanut syytä epäillä meidän tekemistä. Suurin syy aikaisempiin ongelmiin on ollut akan oma jännitys ja epävarmuus, joten nyt kokeeseen lähdettiin täysin erilaisella asenteella. Ja miten hienosti meillä menikin! 

Luoksepäästävyys: 10 

Paikalla makaaminen: 10

Seuraaminen kytkettynä: 8,5 (Hyppäsi juoksemisessa ja yksi vino perusasento. Muutenkin vähän löysyyttä taisi olla)

Liikkeestä maahanmeno: 10

Luoksetulo: 9 (Todella hidas sivulle istuminen....)

Liikkeestä seisominen: 10

Estehyppy: 10

Kokonaisvaikutus: 10

Meidän tokoilu näytti kokeessa tältä. Akka hymyili koiralle ja Neo oli mielissään! Koko kokeen ajan olin niin ylpeä Neosta, varsinkin toukokuun epäonnistumisen jälkeen.

Yhteinen tekeminen on parasta - myös Neon mielestä. Rakkaus pientä mustavalkoista kohtaan kasvaa vain joka päivä lisää, jos se vain on edes mahdollista.

Päivän saldona meille:

190/200p. Kunniapalkinto, TK1

 sijoitus 1/11. 

Reipas pieni mustavalkoinen, joka on opettanut minua enemmän kuin kukaan muu ikinä pystyisi. <3 

Suunta voi vain olla ylöspäin....

Eihän se aina mene niin kuin toivoisi...
Neon kanssa käytiin lauantaina maksetuissa treeneissä tokokokeen merkeissä. Hallille mennessä fiilis oli loistava ja Neon asenne myös kohdillaan treenin puutteesta huolimatta. Ennen koesuoritusta kerrattiin muutamat liikkeet, leikittiin ja haettiin keskittymistä. Neon kanssa yhteistyö toimi loistavasti niin kuin yleensäkin treeneissä. Olo oli luottavainen.

Hieman ennen tarkastusta Neo alkoi höntyillä hieman, mutta sain sen rauhoittumaan.
Kun kaikki alokas-luokan koirakot asettuivat riviin, alkoivat myös ongelmat. Meidän toisella puolella oli nuori saksanpaimenkoira uros, joka käyttäytyi hieman levottomasti välillä. Neo otti tästä itseensä painetta, vaikka sakemanni ei kohdistanutkaan toimintaansa ensin millään tavalla Neoon. Höntyiltiin rivissä sitten Neon kanssa, kun ei rauhoittuminen meinannut onnistua. Samalla myös vieuskaveri otti painetta ja kaikki rähinään tarvittavat ainekset olivat kasassa..

Kehään mennessä Neo paineistui vain enemmän takana kulkevasta koirakosta ja Neon stressitaso nousi tosi paljon lyhyessä ajassa. Luoksepäästävyyden rivissä sama höntyily jatkui ja nyt myös vieruskaveri osallistui hieman rähinään - ja Neohan tietysti jatkoi... Vieruskaveri sakemanni pääsi hienosti takaisin oikeaan mielentilaan ja pystyi keskittymään, Neo taas ei enää stressitasoaan osannut laskea. Tuomarin kanssa jutustelun jälkeen päädyin siihen, etten paikkamakuuta suorita ollenkaan rähinäriskin takia. Luoksepäästävyys 10, ja sen jälkeen pois kehästä.

Käytiin Neon kanssa ulkona ja tehtiin rauhoittumista ennen yksilösuorituksia. Välillä Neo näytti rauhoittumisen merkkejä ja toimintakyvyn palautumista, mutta ei riittävästi. Stressitasot olivat nousseet jo liian ylös ja niiden alas saaminen sillä hetkellä oli oikeastaan mahdotonta. Muutama treenikertaus hallissa osoitti sen, ettei me tänään kisata ollenkaan. Neo ei ollut ollenkaan oma itsensä ja eikä toiminut omalla tasollaan. Akka siis keskeytti kokeen kokonaan.

Kokeen jälkeen tunneskaala vaiheteli pettymyksen, epätoivon ja tiedottomuuden välillä. Miten näin kävi? Neo ei ole ikinä tehnyt yhdessäkään aikaisemmassa kokeessa vastaavaa, ei myöskään treenissä. Tietysti on pientä rähinää ollut, mutta aina siitä on päästy yli. Nyt stressitaso nousi todella korkealle, ikinä ennen ole Neoa nuin hermostuneena nähnyt. Keskeyttämispäätöksen takana oli koiran hyvinvoinnin varmistaminen. Vaikka tiedän, että Neo olisi suorittanut yksilöliikkeet ok, en kokenut suorituksen olevan meille tarpeellinen. Neosta näki  sen, ettei tänä päivänä voida toimia omalla tasolla eikä koira voi henkisesti hyvin, niin miksi ihmeessä altistaisin koirani tahalleen sellaisen paineen alle, jota se ei sillä hetkellä kestä?

Loppuviikonloppu meni palautuessa ja yhteistyön lujittamisessa. Yhteistyössämme ei minusta ole ongelmaa, Neo toimii kuin ajatus! Mutta nyt tämä koetilanne oli vain liikaa. Tiedetäänpähän, ainakin mihin nyt pitää keskittyä eniten - ei liikkeiden hinkkaukseen vaan häiriön ja paineen sietämiseen korkealla tasolla. Yllätyksenä tämä kuitenkin itselle tuli, koska ennen ei tällaista ole ollut.

Paras ukko Neo on silti, vaikka nyt koe menikin päin mäntyä. Hallilla pyrittiin tekemään muutama onnistuminen ja saamaan positiivinen mielikuva koiralle, ettei pahoja muistoja jää. Neon mielestä päivä oli hurrrjan jännä ja leikittiin paljon, akka on kuin puulla päähän lyöty ja miettii miten tästä nyt eteenpäin...

Kevään touhuilua

Blogi on jäänyt pahasti paitsioon, anteeksi siitä. Akka on yrittänyt pakertaa viimeisiä AMK-opintoja ja opinnäytetyötä kasaan ja aikaa ei muka ole blogiin riittänyt.. 

Rupsujen kanssa ollaan treenailtu paljon! Oskun kanssa käytiin huhtikuun alussa Rally-Toko kurssilla ja kyllä meillä oli siellä kivaa! Osku nautti täysillä tekemisestä ja nauraa koko ajan ❤️ Kyllä tästä meille laji saadaan :) 

 

Neon kanssa suunnataan huomenna toko-kokeisiin, joihin ei olla treenattu. Viimeistä ALO1:sta haetaan, jospa me osattaisiin :) 

Viikon päästä kasataan sheltit autoon ja lähdetään pyörähtämään Joensuussa näyttelykehässä. 

Tämmöinen pikapäivitys puhelimella, jospa näkyy ihan oikein myös netin puolella. Tajusin juuri, miten kätevästi myös blogia pystyy ylläpitämään puhelimella! Myös kuvia tämän kautta useammin (todennäköisesti) luvassa :)

Tokoilua pallohallilla

Tiistaina suunnattiin Neon kanssa pallohallille Kainuun kennelpiirin yleiselle vuorolle hakemaan keskittymistä tokoon. Ja eihän sitä oikeastaan tarvinnut kauaa hakea - kahdenkeskinen laatuaika toimii Neon mielestä aina ja toko on maailman paras laji!

Otettiin pääasiassa alokasluokan liikkeiden kertausta = seuraamista, paikkamakuu, liikkeestä seisominen & maahan meno, luoksetulo. Lisäksi treenattiin kaukoja, jotka meni tauon jälkeen loistavasti! Edelleen takapalkalla, koska muuten Neo hiipii koko ajan lähemmäs minua. Nyt ei kuitenkaan yhtään liikaa etenemistä. Lisäksi totuteltiin ajatukseen metallinoudon tuomisesta, mutta tämähän ei tietenkään onnistunut. Neo käy koskemassa metallia ja tulee huutaen pois. Onnistumisen tunteen vuoksi heiteltiin myös perusnoutokapulaa, joka toimii tosi hienosti.

On se vaan loistava ukko, kun sille päälle sattuu! Ja nyt Neo on selvästi skarpannut tämän vuoden aikana. Loistava mustavalkoinen, ehkä me saadaan meidän koulutustunnus toukokuussa ja päästään harkitsemaan avointa luokkaa :)

Nouda!

Jostain kummasta akka löysi taas kunnollisen treenimotivaation ja tavoitteet! Mikä lie aiheuttanut tällaisen päähänpiston, mutta otetaan nyt kaikki irti..

Tänään otettiin taas aamusta noutotreeniä sisällä, pääasiassa Neon kanssa metallinoutoa. Vähän Neon noutamista kuvina, olkaa hyvät: (Kuvien laatu on "loistava")

V-a-r-o-v-a-s-t-i. 

Ja kyllä se Neo sen minulle asti tuo! Mutta herkästi ja rauhallisesti vielä.

Reipas poika <3

"Tää on helppo, tuttu juttu! "

Myös Oskun kanssa on totuteltu noutamiseen, siihen metalliseen. Sitä ei poika vielä kanna, mutta lusikalla nouto onnistuu - jos Osku siis malttaa tuoda kohteen akalle asti. Seuraavassa Oskun hullun hauskaa noutamista:

Oskun mielestä kapulan rouskutus on parasta! Suu käy koko ajan... Mutta keskitytään nyt tuon kapulan kantamisen vahvistamiseen, ennen kuin hiotaan kanto täysin hallituksi. (Jos ikinä päästään sinne asti..)

Oskun kantamaa noutokapulaa löytyy meiltä parissa eri koossa, isäni ne meille pyynnöstäni valmisti. Vaikka eivät ole oikeaoppiset noutokapulat, niin treenatessa toimivat loistavasti. :)

Myös meidän blogin kisakalenteri sai päivitystä tälle vuodelle. Mitkään kalenterin tapahtumista eivät ole 100% varmoja meidän kohdalla vielä. Tavoitteena Oskun ja Epun kanssa muutamat näyttelyt (aina riippuen tuomarista) ja Neon kanssa tokoillaan. Jos kaikki menee hyvin, niin EHKÄ Osku pääsee myös toukokuussa tokoilemaan. Aika näyttää, miten valmis tuo meidän sininen iki-kakara on. 

Mystinen metallinouto

Neon suuri "hyi-yök" inho metallinoutoa kohtaan on nyt selätetty, jes!

Neo inhosi metallinoutoa. Siis kirjaimellisesti inhosi eniten koko maailmassa. Siihen ei voi koskea, se maistuu pahalta, se tuntuu pahalta... Mutta ei enää! Nykyään Neo nostaa kapulan ja kantaa sitä v-a-r-o-v-a-s-t-i, mutta kantaa sitä kuitenkin. Aluksi Neo hakee vahvistusta minulta, mutta sitä kamalaa ulinaa ei enää mukana ole. Loistava ukkeli!

Muutenkin Neo on alkanut toimimaan alkuvuodesta lähtien aivan loistavasti. Ohitusrähinät alkaa olla melko minimit - ei sellaiset kuin pitäisi, mutta sinne päin. Poika kuuntelee jatkuvasti paremmin kaikissa tilanteissa.

Oskun tokoilut sujuu myös mallikkaasti, mitä nyt tarkkuutta puuttuu. Alokasluokan liikkeet alkaa olla kohta puoliin jo kisapaketissa, jos nyt vielä poika muistaa kaiken myös suuressa häiriössä. Metallinoutoa ollaan Oskun kanssa myös harjoiteltu, mutta sen sujuvuus näyttää olevan samaa tasoa Neon kanssa. Hyi metallinouto. Kaikki muu metalli on ok, mutta ei se kapulan mallinen.

Mustavalkoinen ohittaja

Kuten olen aiemmin (useasti) maininnut, meillä on Neon kanssa ohitusongelma. Pikku hiljaa ollaan siinä menty viimeisen puolen vuoden aikana eteenpäin, mutta... Alkuvuodesta Neo teki täysin odottamattoman, räjähdysmäisen rähinän iltalenkillä. Akalla pasmat täysin sekaisin ja totaalinen hermoromahdus kotiin selvittyä. Miten tällainen on mahdollista, miten minä olen voinut pilata näinkin mahtavan koiran? Itsesyytökset ja epäonnistumisen tunne oli musertava.

Ohitustreenejä sovittiin, mutta kovat pakkaset pakottivat siirtämään treenejä myöhemmäksi..

Yllätyksenä tullutta rähinää seuraavana päivänä kaivoin kaappien kätköistä kaikki Neon lelut, ja mietin mikä niistä olisi pojan mielestä maailman paras. Päädyimme siis jälleen yrittämään lelupalkkaa, josta ennen ei ole ollut kunnon tulosta. Kaappien kätköistä löysin vanhoista college-housuista leikatun kangasrievun, josta Neo kiinnostui heti. Ei muuta kuin lelu taskuun ja ulos.

Heti enimmäisen 100 metrin matkalla pääsimme testaamaan Neon kiinnostusta leluun, kun näköpiirissä on vastaan tuleva koira. Onneksemme olimme samalla myös pihan risteyksessä ja sain väistettyä suoraa ohitusta. Epätoivo alkoi taas painaa mieltä kun Neo päättäväisesti tuijotti vastaantulijaa. Oli se varmasti näky, kun akka lähes kiljuu koiraa luokseen ja yrittää äänellä innostaa epätoivoisesti... Mutta se TOIMI! Juuri kun hoksasin, että Neon rähinä alkaa hetkenä minä hyvänsä, poika kääntyikin minua kohti ja juoksi lelun luo. Voi sitä kehujen ja riemun kiljahdusten määrää! Neo riekkui lelussa ja keskittyi pelkästään minuun ja leikkimiseen. Hurja tunne, kun tuollaista onnistumista ei ohituksessa ole ollut koskaan!

Jatkoimme leikkien jälkeen matkaa ja akka sai kehua Neoa koko ajan, koska poika kuunteli jokaista sanaani. Pian kohtasimme kuitenkin uudeen haasteen, kun perässämme alkoi kulkemaan suuri, musta koira - Neon inhokki. Jatkuvaa taakse vilkuilua lukuunottamatta ei ongelmia kuitenkaan ollut! Neo valitsi joka käskyllä kuuliaisesti minut ja lelun, ja näin ollen unohti (ainakin hetkeksi) takana olevan koiran. Akka oli pakahtua onnesta! Olen saanut oman, todellisen Neon takaisin myös lenkillä!

Tätä samaa onnistumista on jatkunut nyt kaksi viikkoa. Muutamaa, todella yllättävää ohitustilannetta lukuunottamatta Neo keskittyy toisten koirien sijasta mielummin minuun ja leikkimiseen. Aina kun pääsemme muutaman metrin sivuun suorasta ohituksesta, pysyy Neon rähinä poissa. Muutaman kerran Neo on tuijottanut ohittavaa koiraa parin metrin päästä lelu suussaan (lelu päässyt irti kädestäni) ja käskystä silti tuonut lelun minulle! Neo selvästi on alkamassa tekemään valintaa rähinän ja leikkimisen välillä - positiiviseen suuntaan :)

Maailman paras tunne, kun huomaat osanneesi tehdä korjaavia liikkeitä itse kehittämääsi ongelmaan! Ohitusongelma on aina ollut minun syyni, ei koskaan Neon. Epätoivo, pelko ja pettymys ovat olleet aina keskeisiä tunteita ohituksessa, mutta nyt keskeisin tunne on ylpeys ja onnellisuus! Meidän tiimi teki sen sittenkin! Vaikka valmista ei vielä ole pitkään aikaan, olemme kuitenkin oikealla tiellä. Loistava Nee <3

Pakkaspäivän kuvailua

Lämpömittari näytti tänään -25 astetta. Siitä huolimatta suunnattiin Ristijärvelle kuvailemaan ja juoksuttamaan koiria. Päivä oli TODELLA kylmä, myös Oskun mielestä. Kuitenkin pojat kirmasivat onnellisina auringonpaisteessa.

Suurin päivän huvitus oli ehdottomasti Keisari Osku. Tänään oli Oskulla kielipäivä ja puolet kuvista olivat siis silkkaa irvailua kameralle. Niin humoristinen kaveri tuo Osku on, että on pakko jakaa kuvat myös lukijoiden iloksi!

Hulvaton humoristini Osku <3 

Osaa se Neokin sentään ;)