maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen blogiteksti.


Niin se vain on vuosi lopuillaan ja viimeistä viedään! Vuodelle asetetut tavoitteet eivät (taaskaan) täyttyneet, mutta se johtuu täysin akan laiskuudesta, saamattomuudesta, kiireistä tai mistä tahansa muusta tekosyystä. Kivaa meillä on ainakin ollut, eikä me olla vain sohvalla köllötetty. 

Oskun kanssa suurin saavutus oli näyttelymenetys Torniossa. AVK 4 oli meille jo uskomaton saavutus, josta olen todella ylpeä! Muutenkin Osku on poika, jonka voi ilmoittaa aina näyttelyyn tietäen, että Osku nauttii hommasta täysillä ja osaa homman! Myös syksyn aikana Oskun sisäisen tokokoiran löytyminen on luonut tavoitteita ensi vuodelle tokon saralla. 

Neon kanssa ei olla tehty mitään - ainakaan paperilla. Treenailtu ollaan lähinnä muistuttelutokoa, temppuja ja joitakin uusia liikkeitäkin. Näistä suurin edistysaskel on ehdottomasti ollut metallinouto! Nyt Neo jo tuo metallinoutoa, hieman huutaen tosin. Niin ylpeä olen tuosta mustavalkoisesta, kun se osasi ylittää oman pelkonsa ja jännityksensä metallikapulan suhteen. Ensi vuodelle käydään kisoissa ja toivottavasti saadaan se viimeinen alo 1. Sitten katsotaan AVO:n liikkeitä ja mietitään kisataanko enää vai treenaillaanko vain huumorimielessä. Ohitusjutut ovat alkaneet Neollakin jo sujumaan mikä on tietysti suuri plussa arjessa.

Lähinnä vuosi 2013 on mennyt leikin, kotitreenin, juoksemisen ja lenkkeilyn merkeissä. Ollaanhan me muistettu tietysti myös herkutella, löhöillä ja rentoutua. Joka vuosi on parasta huomata miten mamman pojat kasvaa, mutta pysyvät silti aina pikkupoikina. 



Onnea vuodelle 2014! 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Onnea 6-vuotias Neo!


Maailman paras bc, Neo, Nestori Nerokas, täytti perjantaina 13.12. jo kuusi vuotta!
Synttäripäivää vietettiin rennosti herkutellen ja leikkien.



Mihin se aika vain kuluu koko ajan? Vastahan tuo muksu tuli huutamaan ja kerjäämään huomiota terävine naskalihampaineen seitsemän viikon iässä. Nyt se jo huitelee oletettavasti elämänsä puolivälissä, aikuisuuden kynnyksellä. Vanhenemisen merkkejä ei ole näkyvissä, ei harmaita karvoja naamassa. Aina yhtä innokas pikku Puppe se Neo on, ja hyvä niin <3 Toivottavasti sama homma jatkuu vielä monta vuotta.

Ps. Neo oppi tänään tuomaan metallinoudon !! Huudon kanssa nosti vihdoin ja viimein metallikapulan suuhun ja kuljetti sitä pari metriä. Mamma on ylpeä, kun poika vihdoin uskalsi kapulaan kajota, reipas Puppe!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Eppu luustokuvissa

Tänään äitini sheltti Eppu (Khimairan Cream of the Crop) suuntasi luustokuviin. Kuvauskohteena olivat siis lonkat, kyynärät, olkapäät ja selkä. Nukuttamisen jälkeen Eppu oli todella herkkä äänille ja alkoikin lähes jokaisesta vieraasta äänestä haukkumaan, reppana. Itse stressasin Epun kuvausta, tai oikeastaan tuloksia. Tuoreessa muistissa oli Oskun kuvauksen jälkeinen shokki ja pettymys. Mieltä myös painoi koko ajan Epun peitsaaminen - voisiko sen syy olla luustossa?

Eppu on kaikkien onneksi luustokuviensa osalta terve! Selkä on täysin normaali, kyynärät ja olat normaalit. Lonkat eivät aivan täydellisen pyöreät olleet, vaan niissä on pientä kulmikkuutta. Kuvanneen eläinlääkärin arvion mukaan voivat olla B:t, mutta myös jopa A:t, riippuen arvostelevasta lääkäristä kennelliitossa. Nyt näitä tuloksia sitten odotellaan. Mikään ei kuitenkaan viittaa, että peitsauksen syy olisi luustossa, enkä tätä kyllä koskaan uskonutkaan. Aina kuitenkin täytyy asiat varmistaa. Hieno päivä ja ihanaa, että pieni rupsu-Eppu on terve :)

maanantai 14. lokakuuta 2013

Millä välineillä hoidan koirieni turkit


Koirien turkin hoito on aina oma hommansa. Sheltin ja bordercollien turkkia joissakin koiraoppaissa tituleerataan vaikeiksi hoidettaviksi ja että turkki vaatii jopa päivittäistä harjausta. Itse en tätä pidä tarpeellisena, vaan viikottainen harjaus riittää karvanlähtöaikaan, muulloin harjailen koirat perusteellisesti parin viikon välein. Kun Osku oli pieni, hoidettiin turkkia käsittelyyn tottumisen vuoksi pari kertaa viikossa. Myös korvakarvat takkuuntuivat Oskulla alle 2 vuotiaana todella helposti, ja niitä selviteltiin myös viikottain. Tärkeintä omasta mielestäni ei ole viikottainen harjaus, vaan turkin läpi käyminen ja tarkistus esim. takkujen varalta. 

Kuvasin oman turkinhoitovälineistöni, mutta itse trimmaussalkusta en tajunnut ottaa tähän hätään kuvaa. Turkinhoitoarsenaalia on kerääntynyt jonkin verran, koska molemmille pojille on "omat" harjansa. Toisin sanoen Oskun turkin harjaan pääsääntöisesti karstalla ja Roger Paralla, Neolle käytän useammin piikikästä harjaa tai furminaattoria. Tämä johtuu kokonaan mukavuussyistä - Neo inhoaa karstaa ja sitä käytetään vain housukarvoihin yms. paksumpaan karvaan. Oskulle taas karsta toimii loistavasti turkin irtoamiseen ja yleiseen selvittelyyn.


Meidän turkinhoitoarsenaalista havaintokuvaa. Ei näitä nyt edes kamalasti ole, mutta kyllä niitä muutama harja on siunaantunut. Näillä me hoidetaan turkkia.

1. Piikkikampa: Korvakarvojen selvittelyyn sekä korvien trimmauksen apuna.

2. Roger Para: Ehdoton antistaattinen harja sheltin ja bortsun turkinlaitossa. Näyttelyissä kehäkuntoon laittaessa en oikeastaan muuta harjaa käytäkään, aivan loistava kapistus! Tällä myös selvitellään korvakarvoja kamman kanssa sekä karstauksen jälkeen tehdään loppuharjaus myös arkena. Pesun jälkeen toimii myös hyvin föönauksen apuna.

3. Furminator: Neon suosikki. Ei revi karvaa yhtään Neolta, Oskulle taas ei toimi oikeastaan ollenkaan. Irrottaa loistavasti lähtemässä olevan karvan Neolta.

4. Pohjavillahara: Toinen Neon suosikki. Irottaa pohjavillaa paksummasta turkista, johon furminator ei toimi niin hyvin. Myös Oskun turkille käy loistavasti, menee hyvin ihoon asti ja poistaa pohjavillaa hellävaraisesti. Haran piikit pyörivät, joten ovat myös hyvin turkkiystävällisiä.

5. Pieni karsta: Korvakarvoihin ja tassukarvojen selvitykseen. Tällä myös totutettiin pentuna karstaukseen.

6. Iso karsta: Oskun turkin harjaukseen. Perusharja sheltin turkinhoitoon, irottaa pohjavillaa ja irtokarvaa. Äärimmäisen hyvä varsinkin hännän ja housukarvojen harjauksessa! Näyttelyturkkia laittaessa irrotan irtokarvat karstalla, jonka jälkeen turkin suurin laitto ja viimeistely Roger Paralla.Pesun jälkeen föönatessa karsta on oiva apu kuivaukseen!

7. Suihkupullo: AINA turkkia harjatessa suihkutellaan turkki kosteaksi. Pehmentää käsittelyn ajaksi turkkia, eikä myöskään päästä irtokarvaa niin paljon leijailemaan.

8. Kynsisakset: Tarvitseeko näistä edes kertoa? :D Meillä kynnet leikataan parin viikon välein tai useammin jos kynnet eivät itsestään kulu. Neon takatassuista kynsiä en ole leikannut varmaan kahteen vuoteen, koska kuluvat ulkoillessa tarpeeksi lyhyeksi.

9. Kynsiviila: Neon kynnet tahtovat välillä liuskoittua, jolloin viilaan liuskeet pois, etteivät kynnet repeä mistään kohtaa. Viilalla myös pyöristän leikkauksen jälkeen terävimmät reunat pois.

10. Tasaiset sakset: Tassukarvojen ja korvakarvojen trimmaukseen, sekä takkujen poistoon. Mukavan pienikärkiset sakset, joilla saa tassuista helposti karvat siistittyä. Trimmaan lähes koko tassut näillä, paitsi tassujen päältä. Korvakarvoissa käytän pystyasennossa viimeistelyyn ja tarkempaan työhön.

11. Ohennussakset: Korvakarvojen trimmaukseen. Oikeastaan koko korvat trimmaan näillä, takaavat kauniin ja luonnollisen tuloksen. Aikaa vievää hommaa, mutta eihän niitä karvoja voi tasaisiksi leikata suorilla saksillakaan.. Ohennussaksia käytän myös kinnerkarvojen trimmaukseen.

12. Hampaidenhoito: Kuvassa valkoinen sormiharja sekä kaksipuoleinen varrellinen hammasharja, sekä hammastahna. Yleensä meillä käytetään joko sormiharjaa tai varrellista yksipuoleista harjaa. Kaksipuoleisena harjaus ei Neolle meinaa onnistua, joten Oskun hampaiden harjaukseen tätä käytän mielummin. Molemmille siis lisäksi yksipuoleiset, normaalit hammasharjat, jotka valitettavasti puuttuvat kuvasta. Hammastahna on poikien suosikkijuttu, koska se maistuu niiiin hyvältä! :) Helpottaa hommaa huomattavasti, kun palkka tulee jo heti hampaiden harjauksen yhteydessä. (Koirille ei koskaan saa käyttää ihmisille tarkoitettua hammastahnaa.)

Tällaisella kalustolla me ollaan pärjätty oikeastaan aina, mitä nyt teen silloin tällöin pieniä heräteostoksia. Turkit pojilta pestään vähintään 2-4 kertaa vuodessa ja aina kun ovat likaisia. Yleensä olen molemmat pessyt vuoden aikojen vaihtumisen mukaan - Oskun tietysti ennen näyttelyitä myös. Shampoina käytän lähinnä Ring 5 Bright White (valkoisille osille ja Oskun koko turkille) sekä Neon turkille Ring 5 Protein 5. Joskus myös muita tuotteita on tullut testattua, mutta ainakin valkoisten osien pesuun olen ollut tyytyväinen tuohon Ring 5:n kirkastavaan shampooseen.

torstai 10. lokakuuta 2013

"Missä korvat?"

Kauhukseni tajusin, etten ole blogia päivittänyt kuukauteen! Kauheasti olisi kuvia (enimäkseen kesältä) joita olinkin lupaillut aiemmin, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, hyi minua.. Viikonloppuna kuitenkin päivittelen ainakin turkinhoito-jutuilla! :)

Remmirähinästä, johon otsikkokin viittaa. Neolle usein sanotaan, että "missä korrrvat?" (ärrää korostaen kivasti). Poika kääntelee päätään kivasti ja vaikuttaa siltä että ymmärtäisikin jotain, vaikka korvat usein ovatkin ö-mapissa - siis ohitustilanteissa. On ollut aivan ihana kuulla, etten paini yksin tämän ohitusongelman kanssa! Kohtalotoveroita varmasti löytyy paljonkin, mutta on aina ihana kuulla etteivät vain minun koirani käyttäydy huonosti ohitustilanteissa.

Neon rähinä on mennyt parempaan suuntaan viimeisen puolen vuoden aikana. Poika keskittyy nopeammin takaisin minuun ja saman lenkin toistuvat useat ohitustilanteet hiipuvat loppua kohti - Neo siis tottuu ohituksiin. Osa koirista on helpompi ohittaa, toisten ohi sitten ei ilman kauheaa huutoa päästä. Oskun olen jättänyt osittain huomiotta ohitustilanteissa. Kun saan Neon kuuntelemaan myös Osku vaistomaisesti lopettaa huutamisen ja kuuntelee suoraan minua.

Muutaman "vinkin" voisin antaa teille, jotka painitte tämän hermoja riistävän ongelman kanssa. Nämä keinot ovat meillä osoittautuneet toimiviksi jo parissa kolmessa viikossa. (HUOM. nämä eivät ole ammattilaisen vinkkejä, eivätkä toimi kaikilla koirilla - kerron vain mitkä meillä ovat osoittautuneet avuksi)

1. Jos koiralla on tapana riuhtoa, on kuonopanta hyvä apuväline kontrollin saamiseksi. Kuonopannan kanssa Neolle saa hyvän kontrollin ja poika lopettaa riuhtomisen nopeasti. Saan myös Neon kulkemaan juuri sinne minne minä haluan mennä - emme pysähdy ja jää odottamaan toista ja saan Neon nenän kohti meno suuntaa. Tähän liitetty käskysana toimi jo kuukauden päästä viemään Neon pari metriä eteenpäin vaikka takanamme kulkikin toinen koira.

2. Odota, että koira kiinnittää huomionsa sinuun. Hyviä tuloksia omien koirien kanssa on saatu kun negatiiviseen käytökseen ei aluksi kiinnitä mitään huomiota. Vasta kun koira rauhoittuu ja itse alkaa odottamaan sinulta ohjeita lähdetään liikkeelle ja koira saa omistajaltaan huomiota. Neo hoksasi todella nopeasti, että akka muuten jää seisomaan paikalleen kymmeneksi minuutiksi, jos Neo ei itse pyri ottamaan minuun kontaktia. Aluksi tämä on äärimmäisen turhauttavaa, mutta nopeasti ainakin meidän pojat ovat oppineet. Jokaisesta koiran itse ottamasta kontaktista palkka. Usein loppulenkin saan kehua koiriani jatkuvasti ja palkata nameilla, koska silloin kontakti on loistava.

3. "Katso". Jokaiselle lenkillä treenaan "katso" käskyä, jolloin koirien tulee kääntää huomionsa minuun. Tätä treenataan ensin kotona, sitten lenkillä ilman ongelmaa jne. Kun ohitustilanteet alkoivat olla siinä pisteessä, että Neo otti minuun nopeasti kontaktia, aloin liittämään myös "katso" käskyn tähän. Ohitustilanteen jälkeen pyydän Neoa heti katsomaan minuun - Neo katsoo - palkka ja matka jatkuu.

4. Keskity positiivisiin asioihin. Omasta mielestäni tärkeintä on, että koira nauttii olostaan omistajan kanssa. Kaikista onnistumista pitää muistaa kehua ja nauttia! Tärkeintä itselle on tunnistaa onnistumiset ja keskittyä niihin. "Tänään kolmas ohitus onnistui paremmin kuin eilen" jne. Kun koira selvästi tekee työtä ja yrittää onnistua, on sen huomioiminen myös tärkeää. Nopea palkka koiralle onnistumisesta on meidän kohalla äänen painon muuttuminen. Käskyt tiukalla ja matalalla äänellä, kehut hilpeämmin ja pehmeällä äänellä.

5. Ole itse rauhallinen. Tämä on tärkeintä kaikista. Koira ei voi oppia, jos itse olet rauhaton ja stressaat ohitustilannetta. Ole mielummin hiljaa ja paikallasi, kuin riuhdot koiraa eteenpäin ja "rähiset" itse. Aluksi tyyneys ohitustilanteissa tuotti itselleni vaikeuksia, mutta tästäkin pääsee yli - nopeammin kuin luulettekaan.

Toivottavasti näistä olisi jollekin pientä apua omassa ohituksessa. Sentään tästä saa osviittaa siitä, miten meidän tilanne on lähtenyt purkautumaan kokonaisuudessaan.

torstai 5. syyskuuta 2013

Kuvia kesältä



Isompia ei karvalasten kanssa olla ehditty viime aikoina tekemään treenauksen saralla. Akka on ollut niin kiinni muissa hommissa, että pojat on jääneet paitsioon lähes väistämättä - välttämättömät hommat tietysti hoidettu! Lenkeillä ollaan sitten yritetty tehdä kontaktin treeniä ja se sujuu oikein loistavasti! Neo yrittää kovasti ja kuunteleekin kyllä paremmin kuin ennen, kun on toisia koiria näköpiirissä.

Koska isompaa ei olla tehty, "ilostutan" blogin lukijoita muutamalla kuvalla, joita onkin tarkoitus julkaista lisää lähiaikoina. Kesän aikana kuvia ei tullut niin paljoa laitettua kuin oli tarkoitus, mutta eikös sitä sanota, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Ensin kolme kuvaa Epusta, jotka ovat isäni ottamia.



Eppu kesäkuussa 2013.
Kuva. Matti Seppänen


Eppu ja minä Sotkamon näyttelyssä.
Kuva. Matti Seppänen




Eppu keväällä 2013.
Kuva. Matti Seppänen


Seuraavissa sitten minun pikaotoksiani koirien touhuista kesällä. Kuvissa esiintyy myös blogissa ennen mainitsematon uusi tuttavuus - suomenajokoirauros Puskajussin Jehu. Jehu on isäni uusi suomenajokoiranpentu. Jehu on myös isäni n. 2,5 -vuotiaan ajokoirauroksen Villipuron Jymyn pentu. Isä ja poika touhuavat siis parivaljakkona isäni valvonnassa. Nyt Jehu on kuviin verrattuna kasvanut hurjasti! Lisää kuvia tästäkin riiviöstä on luvassa tulevaisuudessa :)


Eppu hieman yli vuoden iässä. Taustalla pallovahti Neo.



 Osku ja Jehu. 
Osku ei arvostanut Jehun tutustumisyrityksiä ja murisi jatkuvasti Jehulle - huonolla tuloksella. Pojat tulevat kuitenkin ihan hyvin toimeen kun Osku sai ensin hieman tottua tilanteeseen.



Osku ärisee Jehulle.



Puskajussin Jehu n. 3kk.



Jehu n. 3kk. Ihana lapsi <3


torstai 15. elokuuta 2013

Oskun luustokuvia

Eilisen blogitekstin perusteella sain kyselyn Oskun lonkista ja rtg-kuvista. Tietysti nyt voin Oskun luustokuvat jakaa myös blogin lukijoiden kesken, eihän ne mikään salaisuus ole! :)

Osku on siis kuvattu vuoden ikäisenä. Kuvauskohteena kyynärät, lonkat ja selkä (+olat). Tuloksina Oskun kuvauksesta: kyynärät 0/0, selkä ja olat epävirallisesti katsottu terveiksi, mutta lonkat kuvanneen lääkäriin mukaan D/D pahimmillaan E/E. Kennelliitosta tuloksena E:t. Mutta nyt itse kuviin, klikkaamalla kuvia saa isommaksi.




Oskun kyynärät. (Sin vasen, dex oikea)





Oskun selkä. Ylemmässä kuvassa lannerankaa, alemmassa rinta.


Murheenkryynimme Lonkat. 

Kuvanneen lääkärin mukaan lonkat ovat hyvin siistit, kuten myös lonkkamaljat, Lonkkaluu ei ole läheskään siellä missä sen pitäisi olla. Kyllähän näistä kuvista näkee, kun terveisin lonkkiin vertaa, etteivät ne ole hyvät.. Näitä kuvia katsellessa tunnen edelleen sen karmean tunteen, kun saimme tuomion Oskun lonkista. Kuvauspäivänä sain pidätettyä itkua juuri ja juuri kotiin asti, jonka jälkeen epätoivo oli murskaava. Sillä hetkellä tuntui, ettei elämästä tule yhtään mitään ja kaikilta haaveilta vietiin pohjat. Oskun "piti" olla terve - todennäköisyys E/E lonkille oli todella pieni. Tänäpäivänä lonkat ovat aina mielessä, mutta olemme oppineet elämään asian kanssa. Osku ei varmasti tunne jääneensä mistään paitsi, vaikka aivan täysillä ei kaikkia haaveita olla päästy toteuttamaan.


Oskun lonkissa ei vielä ainakaan kuvauspäivänä ollut yhtään nivelrikkoa. Tästä huolimatta aloitimme Oskulle täydennysravinnon syöttämisen, jotta nivelrikkoa ei edes tulisi muutamaan vuoteen. Osku syö Cartivet + msm -tabletteja joka päivä ruoan seassa. Lonkat eivät oireile muulloin kun todella kovalla pakkasella. Tähän apu löytyi Back on Track-loimesta, jota Osku talvisin käyttää. Jumiutumiset ovat myös vähentyneet takajaloissa tämän avulla. Oskun on tarkoitus kuvata uudestaan lähempänä 5 ikävuotta. Tällöin katsotaan onko lonkkien tilanteeseen tullut muutosta. Lähinnä katsotaan nivelrikon tilanne, en usko että lonkat ovat merkittävästi parempaan suuntaan voineet mennä.


Kaikesta tästä huolimatta Osku on loistava koira, upea ystävä, jota rakastan yli kaiken. Jokaista kyyneltä kohden olemme Oskun kanssa iloinneet ja nauraneet satoja nauruja yhdessä. Mikään "vika" tai sairaus ei koskaan voisi mitätöidä Oskun arvoa minulle. Olen aina kiitollinen siitä, että Oskun kasvattajat ovat antaneet juuri tämän sinisen ihmeen minun hoidettavakseni, minun vastuulleni.



keskiviikko 14. elokuuta 2013

Miksi tutkisin koirani terveyden?

Muutamia kertoja olen törmännyt tähän mielipiteeseen, asenteeseen, joka on saanut minut aina ihmettelemään. Miksi juuri minun pitäisi tutkituttaa oma koirani, vaikka en sitä jalostukseen käytä tai sillä ei ole ollut mitään oireita, jotka voisivat viitata esimerkiksi lonkkavikaan? 

Syitä tähän suhtautumiseen on monia, enkä väitä että kukaan koiran omistaja olisi huonompi, vaikka koiransa terveyden tutkimista ei pitäisikään niin tärkeänä kuin itse pidän. Yksi suurimmista syistä on ollut, ettei koiraa aiota käyttää jalostukseen. Eikö kuitenkin olisi mukava tietää, että koira on esim. luustoltaan niin terve, että sen kanssa voidaan harrastaa agilityä, palveluskoiralajeja, koirajuoksua tai ihan vain lenkkeilyä? Koiran luustoon ja rakenteeseen liittyvät sairaudet voivat pahentua kaikissa liikuntamuodoissa, varsinkin silloin kun niitä ei osata ottaa huomioon. Nopeat, repivät liikkeet, voimakkaat ponnistukset ja alastulot voivat vaurioittaa jo ongelmallisia niveliä tuhoisin seurauksin. 


Toinen, ehkä itseäni vielä enemmän puistattava, syy koiran terveyden tutkimattomuuteen on lauselma ”Ei koiraani mikään vaivaa koska sillä ei ole oireita” tai ”Koirani vanhemmat ovat terveet, joten koiranikin varmasti on”. Pahimmassa tapauksessa olen törmännyt näihin tapauksiin myös jalostuskäytössä. Jos koiran pitäisi olla terve, ei se tarkoita, että asia 110% näin olisi. Itse olen kokenut tämän Oskun kanssa. Mikä estää koiran terveyden varmistamisen näissä tapauksissa, varsinkin jos suunnitteilla on jalostuskäyttö? Valitettavan usein kyse voi olla rahassa. Tutkimukset maksavat, eikä niitä nähdä tarpeellisina vaan lähinnä rahan hukkaan laitolta.


Mitä hyötyä on tutkia koiransa terveys? 


1. Jo yllä mainittu harrastamisen varmuus: kun tiedät koiran olevan täysin terve, voit harrastaa täyspainoisesti ilman epäluuloja. Jos koiralla on, kuten Oskulla, vikaa lonkissa ei kaikki harrastaminen ole tuhoon tuomittua – itse pystyn seuraaman Oskun liikkeitä ja lajin vaativuustasoa, ja suhteuttamaan toiminnan Oskun lonkkien mukaan. Ei liikaa rasitusta, koska tiedän mitä liikkeitä pitää välttää – silti voimme harrastaa täysillä Oskun terveyden ehdoilla. 


2. Saamme merkittävää tietoutta rodun terveydentilasta koko rodun harrastajille, että myös yleisestä koirien terveydestä nykypäivänä. Kun verrataan rekisteröintien määriä ja tutkittuja koiria saadaan joissakin roduissa vain murto-osa rodun terveydentilasta tällä hetkellä. Jos asenne terveystutkimuksiin olisi parempi, voitaisiin todellinen rodun terveydentila ottaa myös huomioon jalostusneuvonnassa. 


3. Oma mielenrauha. Kun tiedät oman koirasi terveydentilan, osaat myös varautua tulevaisuuteen. Kun itse tiedän Oskun lonkkien tilanteen, tiedän miten saan pidettyä Oskun olon siedettävänä mahdollisimman pitkään myös vanhuusiällä. 


4. Kaikista tärkein syy: Koirasi ansaitsee vain parasta. Koira on monelle kuin perheenjäsen. On aina koiralle parasta, että sen omistaja tietää miten hoitaa koiraansa parhaiten. Sairaudet voivat muuttaa koiran tarpeita joissain tapauksessa. Kun koirasi saa sen tarvitsemaa huolenpitoa sairauden osalta, voi koirasi elää täysipainoisesti ilman mahdollisia kipuja. Koirasi ei voi kertoa sinulle kivuistaan tai ongelmistaan, mutta jokainen voi oma-aloitteisesti ottaa selvää koiransa tilasta. 


Itse olen kokenut järkytyksen, epäuskon ja surun Oskun terveyden kanssa noin vuosi sitten. Oskun lonkkien piti olla terveet. Oskun mennessä kuvaukseen, muistan sanoneeni avopuolisolleni, että lonkat ovat joko A tai B, eivät ne C:tä huonommat voi olla. Kuvanneen lääkärin tuomio oli kuitenkin musertava, isku vasten kasvoja. Lonkat ovat huonoimmat mahdolliset E/E, kuin suoraan oppikirjasta katsottuna. Tämän ”tuomion” jälkeen olemme eläneet epätoivon kautta normaaliin arkeen. Osku voi hyvin, eivätkä lonkat oireile muulloin kuin kovilla pakkasilla. Jos en olisi kuvannut Oskun luustoa, olisivat Oskun lonkat voineet mennä huomattavasti pahemmaksi agilityssa, tokossa, juoksussa… Tänä päivänä voimme tehdä oikeastaan mitä vain! Syynä tähän on se, että minä tiedän Oskun tilanteen ja osaan määrittää elämämme niiden mukaan. 


Minun koirani ansaitsevat vain parasta. Sitä en voi niille tarjota, ellen tiedä mitä koirani tarvitsevat. 

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Edistystä koiranpennun askelin.

Viimeisimmästä kirjoituksesta nyt ei aikaa kuin pari päivää, mutta pakko heti tulla kertomaan meidän remmirähinän pois kitkemisestä. Kuten kerroin, on ajoittaista edistymistä tapahtunut ennekin. Välillä koirat kuuntelee, välillä ei. Nyt on kuitenkin kaikista suurin muutos tapahtunut - ja parempaan suuntaan! Nimittäin minä. Olen ennen varmasti purkanut turhautumisen hihnaan ja koiriin omalla asenteellani ja luovuttanutkin herkemmin ohitustilanteessa. Mutta nyt minä sen tein! Olen rauhallinen, enkä edes puhu koirille mitään pahimman rähinän aikana. Vasta kun Neo ja Osku itse tajuavat, ettei rähinä auta yhtään mitään, voin alkaa niille puhumaan. Hihna ei kiristy ennen kuin koirat sen itse kiristävät vetämällä - tällöin matka pysähtyy niin kuin muutenkin koirien vetäessä. Rähinän jälkeen ei lähdetä mihinkään, ennen kuin molemmat koirat kuuntelevat minua, ja kaikkia minun käskyjäni. Juuri äsken odottelimmekin poikien korvien löytymistä n. 10 min. (Aika pitkittyi koska uusia ohikulkevia koiria tuli välillä) Pikku hiljaa korvat alkoivat löytymään, ja Neo myös hiljeni viimeisiä koiria kohti eikä aloittanut rähinää - kierrokset vain nousivat.

Kun häiriökoiria ei ole, pyydän Neo ja Oskua vanhaan tapaan vähän väliä kiinnittämään minuun huomiota. Jos meidän sivustassa tai takana liikkuu koira, emme pysähdy vaan menemme eteenpäin, koska minä niin sanon.

Ero esim. talven pahimpiin tilanteisiin on suuri. Vaikka tänäänkin Neo sai todella kovan rähinän aikaiseksi ja riuhtoi hihnassa, ei korvattomuus jatkunut yhtä pitkään kuin ennen. Myös Neon kireystila laski selvästi nopeammin, vaikka toisia koiria olikin paljon lenkin aikana. Myös Oskun käytös oli parempi kuin ennen, tosin Oskun stressitaso nousi joskus melko korkealle. Nyt koirat kuuntelevat jokaista sanaa minkä sanon paljon erilaisemmalla asenteella. Toivottavasti tämä nyt jatkuu ja tulosta tulee! Kärsivällisyyttä ja aikaa tämä kyllä tulee viemään paljon, mutta nyt en enää luovuta!

maanantai 5. elokuuta 2013

Remmirähjääjä

Meidän ikuinen ongelma on Neon rähjääminen toisille koirille. Osku on sujuvasti oppinut tämän tavan myös. Yksinään ei ongelma ole läheskään niin suuri ja saan yksittäin molemmat kontaktiin, mutta joukossa tyhmyys tiivistyy. Tänään olen taas pohtinut Neon rähinää, ja myös Oskunkin. Oskun kohdalla rähinä on vain kiusallinen tapa, jonka se lopettaa heti kun Neo ei rähise - toisin sanoen kun saan Neon ohittamaan kunnolla, myös Oskukin ohittaa nätisti.

Neo valikoi harvoin kenelle rähisee hihnassa. Yleensä kuka tahansa vastaantuleva koira on sopiva agression kohde, mutta mitä suurempi koira on, sitä pitempään Neon jännittyneisyys kestää. Tilanne on mennyt pahemmaksi sen jälkeen, kun Neon on kohdannut irti olleita (karanneita) koiria, jotka ovat käyneet päälle. Irti ollessaan Neo ei rähise tutuille koirille, eikä aloita suoraan rähinää nähdessään toisen koiran. Neo on erittäin dominoiva toisia koiria kohtaan, ja selvästi sen käytös on toisen koiran alistamista ja oman johtajuutensa osoittamista.

Ohittamista olemme harjoittelleet yli 2 vuotta vaihtelevin tuloksin. Lähinnä olen yrittänyt opettaa oikeaa käytöstä samoin kuin kaikkea muutakin. Neo kuuntelee vaihtelevasti, eikä kyse ole siitä, ettei Neo tietäisi mitä siltä odotetaan. Neo on loistava koira, jonka kanssa on helppo olla, ja ainut ongelma onkin juuri tuo ohittaminen ja remmirähjäys. Pitkää pinnaa on kyllä tarvittu, että ollaan päästy edes tähän asti missä ollaan nyt, mutta kyllä mielestäni 2 vuotta opettelua on jo hieman liikaa? Välillä on aikoja, jolloin Neo tottelee loistavasti, eikä välitä toisista koirista yhtään, mutta seuraavana päivänä Neo saattaa käyttäytyä niin kuin ei olisi ikinä osannutkaan ohittaa.

Kyseessä ei ole kipu ja sairaus, koska nämä on tutkimuksilla pois suljettu. Ohittamisharjoituksia pitää alkaa tekemään kyllä nyt tänä syksynä säännöllisesti, alkaa hieman jo akkaakin ketuttamaan tämän ikiteinin käytös hihnassa. Kaikesta huolimatta, on se hieno koira ja loistava ystävä.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Juoksutreeniä

Eilen piipahdin eläinkaupassa, eikä aikomuksena ollut ostaa mitään. Mitään uutta ei oikeastaan tarvittu, mutta kovana tuhlarina uuden saaminen ja shoppailu olisi tietysti aina kivaa! ;) Kaikkea vähän hipistelin, mutta käsiin sattui myös oikeasti jotain hyödyllistä - ja jota ollaan ennenkin käyty hypistelemässä. Nimittäin Hurtta Motivation juoksuvyö. Olen aikaisemmin miettinyt monta kertaa juoksuvyön ostamista, vaikka juoksemassa ei kauhean useasti ole edes käyty. Enemmän me juostaan normilenkkien yhteydessä joitakin pätkiä. Vyötä aikani käsissäni pyörittelin ja pohdin sen hyviä puolia.. Taskuja on 3 kappaletta (2 vetoketjulla), joihin saa näppärästi mukaan avaimet, kakkapussit, namit yms. Vyö siis sopii mainiosti jo normaaliin lenkkeilyyn.

Illalla suunnattiin Neon kanssa juoksemaan metsään ja sain todeta vyön olevan loistava ostos! Juokseminen oli todella paljon helpompaa kun hihnan sai vyöhön kiinni. Lisäksi vyö tuki hyvin alaselkääni, joka on jatkuvasti piinallisen kipeä. Ainut miinus juoksureissussa oli akan huono kunto! Välillä oli pakko kävellä, mutta pääasia on, että kovaa mentiin ja kuuma tuli! Neo kyllä nautti hommasta kauheasti, ei poika paljon taaksensa vilkuillut vaan painoi päättäväisesti eteenpäin.

Tänään käytiin uudestaan juoksemassa ja tällä kertaa myös Osku pääsi mukaan.Ajattelin, että joudutaan kävelemään enemmän kun Osku on mukana, koska koirat olivat riekkuneet päivät, enkä ole uskaltanut juosta paljoa Oskun kanssa huonojen lonkkien takia. Pieni sininen poika kuitenkin osoitti epäilykseni turhiksi, ja juoksi kiltisti koko matkan! Loistava pakkaus, ei voi muuta sanoa. Muutaman kerran ollaan juoksemassa Oskun kanssa siis käyty ennen tätä, ja poika kyllä muisti ettei hihnaa purra, tai mammaa kohti hypitä. Neo alkoi paluu matkalla juosta liian minun vieressä ja sitä sai hoputtaa menemään eteenpäin. Kahden koiran kanssa oli edelleen vyön avulla helppo juosta. Molemmat koirat olivat helposti hallittavissa, vaikka juoksivatkin välillä edessä, tai omilla sivuillaan. Lisäksi käsimerkkien käyttö oli tietenkin kätevämpää kuin ilman vyötä. Katsotaan, jaksetaanko jatkaa juoksemista, mutta ainakin lenkeillä tämä vyö tulee kulkemaan mukana joka päivä jatkossa!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Pujottelua ja ohjaustreeniä

Poikien kanssa ollaan tehty kesän aikana agilityn muistuttelutreeniä. Viime kerrasta on nimittäin reilusti aikaa!

Neolle hypyt ja ohjauskuviot ovat tietysti paremmin muistissa, mutta kyllä sekin tohkeilunsa lomaan tarvitsee runsaasti apuja. Hypyt menevät loistavasti Neon kanssa ja myös tiukat käännökset onnistuvat pienen treenin jälkeen. Pujottelu on Neolle ehkä hieman haastava, koska poika ei malta tehdä tarkkaa hommaa, koska tohkeilee niin paljon. Joka väliä pitää muistutella, ja Neo pyrkii liian nopeasti kohti loppua. Tarkkuutta ollaan saatu, kun jokaisen virheen jälkeen homma lähtee alusta. Hienosti Neo kuitenkin hahmottaa homman.

Oskun kanssa on päinvastainen. Pujottelu on Oskulle jo "helppo", tai ainakin paremmin hallussa kuin Neolla. Virheitä ja oikomista tapahtuu todella vähän ja poika osaa jo itse hakea oikean liikkeen pujotteluun. Loistavasti siis meidän treenimäärällä! Hypyt ovatkin sitten oma juttunsa, huoh.. Osku yrittää juosta useasti riman ali. Jos en ole suorassa linjassa esteen takana tai aivain esteen vieressä Osku kiertää. Tähän ollaan sitten puututtu treenaamalla lähtöä ja oikeaa hyppytapaa, ja tietysti riman yli menemistä Nopeasti se Osku on hoksannut milloin mennään oikein ja saadaan tehtyä myös kolmen esteen sarjoja. Eilisissä treeneissä Osku oppi myös irtoamaan paremmin kuin ennen! Kyllä siitä pojasta agilitykoiran saisi, mutta vielä minua hirvittää Oskun huonot lonkat.. Noh,treenaillaan nyt ainakin omaksi iloksemme, jos ei muuta.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Juttua korvista


Facebookin shetlanninlammaskoirat -ryhmässä tuli keskustelua pennun korvista ja myös niiden liimauksesta. Ajattelin kirjoittaa myös omista kokemuksistani blogiin. Tässä nyt on meidän korvataistelusta kertomusta kuvien kera. Kuvat eivät ole tarkoituksella otettuja korvakuvia, mutta ainakin jonkinlaista osviitta, millaisia vaiheita Oskun korvien kanssa on koettu.

Korvien liimaus aloitettiin heti luovutuksesta. Kasvattaja liimasi ensimmäisen kerran korvat ja opasti myös minulle, miten korvat kannattaa liimata. Oskun korvat liimattiin aina "sipulipääksi". Korviin käytettiin tekstiililiimaa, koska maitoliimaa en etsinnöistä huolimatta löytänyt. Korvien liimaus aloitetaan tekemällä taitokset. Otin liimaa pumpulipuikon päähän ja lisäsin sitä korvien kärkeen karvoihin. Tämän jälkeen painoin liimakohdan korvien juuren luona oleviin karvoihin. Liimattuja karvoja täytyy painaa hetken ajan toisiinsa kiinni - yleensä n.1min riitti. Joskus myös pyörittelin hieman karvoja yhteen, jotta liimaus olisi tiukempi.

Kun molempiin korviin oli tehty taitokset, liimattiin korvat pään päälle yhteen. Toiset käyttävät tässä lankaa, mutta itse koin helpommaksi liimata korvat karvoista yhteen. Molemmista korvista taitoskohdan luota otettiin pienet määrät karvaa, lisättiin liimaa ja painettiin yhteen. Tästä muodostuu siis se "sipuli". Tässä vielä linkki hyviin ohjeisiin: http://www.vistadeishelties.com/ears.html

Oskun korvia liimattiin hieman yli vuoden ikäiseksi asti. Välillä meinasi usko loppua, mutta hienot niistä omasta mielestä tuli! Harmitus olisi äärettömän suuri, jos olisin kesken kaiken luovuttanut korvien suhteen.




Osku 7vk, korvat liimattu kasvattajan luota hakiessa pentua kotiin. 






 Osku n. 8vk. Vasemanlla korvat liimassa, eivät olleet vielä kokonaan irronneet. Oikealla olevassa kuvassa toinen korva jo irronnut, ja lörpöttää hieman. Aika ajoin korva oli kokonaan pään sivulla.




Osku n.10 viikon ikäisenä. Korvat hyvin liimassa. Korvia ei juurikaan erota edes kuvasta, ja tästä saimmekin hauskoja ihmettelyjä, että missä pennun korvat ovat :)




12-13 viikon ikäisenä. Korvat irti liimauksista. Tässä asennossa korvat pysyivät päivän, jonka jälkeen toinen korva valui kokonaan alas pään sivulle. Kuvassa ylempänä oleva korva ei laskenut aivan niin nopeasti.




 Vasemalla n. 4,5kk korvat irti liimauksista. Kuvan ottohetkellä olivat olleet irti n. vuorokauden. Tämän kuvan jälkeen molemmat korvat valuivat vuorokauden aikana lähes lurpalleen - eli uudelleen liimaan vain. Oikean puolimmainen kuva otettu n. viikkoa toisen kuvan jälkeen, tässä korvat näkyvät liimattuinakin jo selvemmin kuin pentuna.



Osku 5kk. Korvien kärkien liimaus irtonaisena. Tässä kuvassa on helppo hahmottaa mistä kohdin korvat on liimattu toisiinsa pään päällä. Ensin siis korvat on liimattu kärjistä korvien juuren karvoihin, jonka jälkeen korvat liimattu pään päälle kiinni toisiinsa. Muodostuu ns. "sipulipää".




Osku 7kk. Kuvanotto hetkellä korvat ovat olleen irti liimasta n. vuorokauden. Korvat ovat jo suhteellisen isot ja melkoisen raskaat ja ovat selvästi sivuilla. Tämän jälkeen en heti liimannut korvia, ja ne laskivat koko ajan lisää.



Osku 8kk, korvat irti liimauksista. Oskun korvat olivat tähän aikaan melko "mielialakorvat", ja näyttää siltä että toinen on pystymmässä kuin toinen. Tosiasissa korvien pystyasento vaihteli suuresti. Näihin aikoihin katseltiin aina vähintään päivn verran, miltä korvat ilman liimaa näyttävät. Jokainen kerta korvat laskivat ja liimausta jatkettiin sinnikkäästi. 



10kk. Kuvassa korvat ainakin kauniisti kulmautuneet, mutta laskivat parin päivän aikana jälleen liian alas.





Vasen kuva otettu juuri 1-vuotissynttäreiden alla.Toinen korva "pelottavasti" liian pystyssä, mutta alkoi kyllä laskemaan parin päivän aikana nätisti. Enää korvat eivät valuneet pään sivuille, vaan pysyivät pään päällä oikeilla paikoilla. Oikean puolimainen kuva otettu näyttelyreissulta n.13,5 kk ikäisenä. Korvat vaihtelivat asentoaan huimasti ja varsinkin esittämisessä piti ottaa huomioon, etteivät korvat näytä liian pytyiltä pään asennon takia. Lisäksi joskus korvia piti saada suunnattua eteenpäin namin ja äänten avulla. Tässä vaiheessa korvia ei enää laitettu liimaan. 



Osku vasemmalla n. 15kk Korvat omaan silmään todella kauniit! Oikean puolimainen kuva otettu Oskun ollessa 1,5 vuotta. Näin Oskun korvat ovat, kun herraa ei kiinnosta :D 




Osku hieman yli 2 vuotta. Omaan silmään hyvät korvat, voisivat olla tietysti ehkä hieman kevyemmät, mutta jotenkin nuo korvat näillä taitoksilla sopivat Oskulle paremmin. Vielä tähän päivään mennessä ei kukaan ole tullut haukumaan Oskun korvia huonoiksi, ja onpa niitä tainnut joku tuomarikin kehua oikeanlaisiksi.

Toivottavasti tästä on jollekin edes pientä iloa tai apua omaan tuskailuun koiran korvien kanssa. Vaikka ne korvat eivät koiraa millään tavalla määrittelekään, niin ainakin itse olen iloinen kun panostin Oskun korviin. Mitkään korvat eivät voi pilata koiran ulkonäköä, onhan tuo jo todettu Neon eripari korvien kanssa :)

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kesälomalla

Nyt on sitten virallisesti "kesäloma". Itse olen ollut selän takia sairaslomalla jo lähes 2 viikkoa, joten koirien aktiviteetit ovat jääneet vähemmälle.. Onneksi kuitenkin pojat ovat päässee juoksemaan lähes koko tuoksi ajaksi, koska olemme majoittuneet taas kesänviettopaikkaamme - minun mummulaan. Paikka on siis vanha, ihana maatila ja naapureita ei ole kuin yhdellä suunnalla muutaman sadan metrin päässä. Koirat saavat juosta kaikki päivät irti ja nauttia kesästä! Voiko parempaa enää olla?


Kuvaa meidän maatila-agilitykentästä. Kuva otettu viime kesänä.




Osku ja Neo juhannuksena 2013.




Puhelimella otettu kuva Neon uudesta sporttimallin turkista. Mamman pieni baby-Neo <3

Nyt pojalla on paljon parempi olla, sen näkee selvästi käytöksestä. Järkyttävää läähätystä ei ole turkin leikkauksen jälkeen ollut, vaikka lämpötilat ovatkin olleet hellelukemissa lähes koko ajan. Neo on kuitenkin alkanut ontumaan etutassujaan ajoittain nyt parin päivän aikana, ja se huolettaa. Ensin näytti että vasen etutassu on kipeä, mutta Neo on ajoittain ontunut myös oikeaa.. Pähkäilty ollaan, johtuuko tämä lihasjumeista selässä vai jostain muusta. Neo on juossut pallon kanssa ulkona joka päivä ja myös rymynnytkin jonkin verran. Jos kyseessä olisi esim. lihasrevähdys tai muu vastaava, se tuskin olisi molemmissa etujaloissa yhtä aikaa? Jos vaiva ei näytä menevän ohi lähiakoina, suunnataan me lääkäriin tutkituttamaan jalat. Neo kuitenkin juoksentelee normaalisti eikä näytä koko ajan kipua ja ontumista. Neo on kuitenkin sellainen tyyppi, ettei kipua herkästi edes näytä.. Jäämme seuraamaan tilannetta.


maanantai 17. kesäkuuta 2013

Sotkamon ryhmänäyttely 15.6.2013

Lauantaina suunnattiin shelttipoikien kanssa "koti"näyttelyyn Sotkamoon. Shelteillä tuomarina Markku Kipinä. Kauheasti mietin, ilmoitanko kumpaakaan tänne - tuomaria kun sanottiin melko tarkaksi. Sitten päätin ilmoittaa Epun ja myös viime metreillä Oskun.

Kehässä shelttejä vain 22 kpl, uroksia 9. Junnuissa 3 ja avoimissa myös 3.
Junnukehässä Epun kanssa kehään asteli myös velipoika Eeli (K. Celestial Diamond). Eppu liikkui suhteellisen hyvin aluksi kehässä ja jaksoi seisoakin nätisti. Pöydällä mentäessä kaikki kuitenkin romahti - Eppu pelkäsi ja oli lähes kauhuissaan kun tuomari tuli tutkimaan. Kauheasti ollaan tätä treenattu ja treeneissä ei ollut mitään ongelmaa.. Ulkomuototuomari tutki todella pitkään ja tarkasti - olisikohan tämä vaikuttanut Eppuun niin paljon? Toisaalta Eppu meni heti paniikiin kun tuomari tuli tutkimaan.. Myös pöydällä olon jälkeen Eppu oli melko jännittynyt ja liikkeet menivät huonosti. Sentään Eppu ei peitsannut kertaakaan.

Epun arvostelu:
"Hyvä koko ja luusto. Hyväilmeinen pää. Vahva purenta. Hyvät korvat, kauniit silmät. Hyvä sukupuolileima. Etuasentoiset lavat ja löysät kyynärpäät. Hyvä runko. Voimakkaasti kulmautunut takaa. Turkki ok. Ylälinja pettää liikkeessä. Vetää takaraajat ruumiin alle. Liikkuu lyhyellä taka-askeleella. Tarvitsee lisää itsevarmuutta. Hieman korkea häntä." JUN-H

Pettymyshän tämä H kyllä oli.. Näyttelytreeneissä ei tutkimisessa ja pöydällä olossa ole ollut mitään ongelmia, mutta nyt toistui sama kuin Tohmajärvellä.. Lisää treeniä vai taukoa näyttelyistä? Kyllä me nyt yritetään vielä Epulle se yksi ERI tältä vuodelta saada, mutta harmittaa vain se että pieni poika menee niin lukkoon tuosta tutkimisesta.. Hieno blondi se on silti, aivan loistava treenattava! Peitsaamisen pois jääminen on jo yksi askel eteenpäin.

Oskun kanssa oli tavoitteena saada vähintään H, kunhan ei huonompaa tule. Ja H:han sieltä napsahti. Osku oli "lihava", "isokokoinen" ja "hieman väärän värinen"... Tuomari mittasi Oskun ja sai mitaksi yli 40cm ?! Osku ei todellakaan niin iso ole, ja tämän myös tuomarille totesin. Ihannekorkeudesta isompi Osku kyllä on ja tuomarikin totesi että vielä hyväksyttävässä korkeudessa menee... Seuraava kommentti oli, että Osku on lihava? Noh, minun mielestäni Osku on aivan normaalipainoinen - kylkiluut tuntuu kyllä hyvin. Massaa Oskulla kyllä on - mutta läskiä se ei kyllä ole, vaan Oskun runko on todella massiivinen ja selkäkin leveä. Selvästikään Kipinä ei pidä shelteissä "mörssärimallista" jota Osku edustaa :D Kyllähän Osku on melko jytky sheltti, sitä ei ole kieltäminen.

Oskun arvostelu:
"Hieman raskaassa kunnossa esitetty kookas uros. Pystyt, etuasentoiset lavat. Hyvä raajaluusto. Hieman pitkä lanneosa. Voimakkaammin kulmautunut takaa. Hieman luisu lantio ja matala hännän kiinnitys. Maskuliininen pää. Hyvät korvat, pyöreähköt silmät. Vahvat leuat ja hyvä purenta. Korkealla kannettu häntä. Liikkuu vaatimattomalla askeleella takaliikkeellä. Väritys voisi olla sinivoittoisempi ja paremmin jakautunut." AVO-H.

Ei mainetta eikä kunniaa, mutta ainakin todella kattava arvostelu! Nyt ainakin taas tiedetään enemmän, mikä yhden tuomarin mielestä on hyvin ja mikä huonosti molemmissa koirissa. Ei tämä pohjanoteeraus ollut, kannatti kyllä käyttää koirat arvostelussa. Nyt vain etsimään uusia koitoksia loppuvuodelle.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Kemin ryhmänäyttely 8.6.2013

Oskun kanssa suunnattiin lauantaina 8. kesäkuuta Kemiin näyttelyyn. Tuomarina shelteillä oli Miroslaw Redlicki Puolasta. Avoimessa uroksia taisi olla n. 10 kpl (en ole ihan varma, en ostanut luetteloa..) Osku esiintyi hyvin rauhallisesti, mitä nyt se häntä aina nousee. Muuten Osku oli oikein mallikas käytökseltään koko päivän ajan, ei itsellä ole mitään moitittavaa.

Yksilöarvioinnissa Oskun ollessa pöydällä tuomari tuli heti mittaamaan Oskun. Säikähdin ihan, että eikai Osku nyt nuin isolta näytä! Vaikka onhan Osku melkoisen massiivinen. Yksilöliikkeet tuomari halusi myös nähdä toiseen kertaan. Hyvä arvostelu kuitenkin saatiin - ihan tyytyväinen tähän olen.

"Strong, welldeveloped, masculine, good profile. Deep heavy muzzle. Good body & drive. High tail carriage. Very good neck & front. Good coat." AVO EH.

Avoimen koirista ERI:n sai vain kolme, joten Osku pääsi vielä pyörähtämään kehässä toistamiseen. Emme ehtineet koko kierrosta juosta loppuun kun tuomari jo viittoili minulle ja Oskulle. Puolalaistuomari siis sijoitti Oskun näinkin isosta ryhmästä neljänneksi! Voi sitä mun ilmettä, tuomarikin huomasi että olin todella iloinen Oskun sijoituksesta. Kyllä se on hieno tunne, kun oma koira menestyy - edes kerran! Loistava Osku <3

Ensi lauantaina vuorossa on Sotkamon ryhmänäyttely. Tuomarina shelteillä Markku Kipinä, shelttejä 22 kpl, uroksia 9. Molemmat sheltit, Osku ja Eppu, kehässä siis pääsevät tuolloin pyörähtämään. Epun kanssa ollaankin käyty näyttelytreeneissä nyt pari kertaa viikossa, jospa tulokset näkyvät sitten jo lauantaina kehässä.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Lämpöhalvausta pukkaa..

Viime yön vietin Neon kanssa hereillä tuskaillen kuumuutta. Neo tuli 12 aikoihin huohottamaan sängyn viereen kun on niin kuuma. Ajattelin ensin, että tämä menee kohta ohi kun Neo vain vähän aikaa läähättelee, mutta toisin kävi. Neon tila vain paheni koko ajan ja aloin jo pelkäämään lämpöhalvausta. Yritin saada Neon juomaan, mutta tuloksetta. Siinä vaiheessa alkoi jo paniikki itselle hiipimään - mitä minä oikein teen?

Ensin hain pari pyyhettä ja kastelin ne viileällä vedellä. Käärin pyyhkeet Neon päälle ja tämä auttoi ehkä hieman. kun Neo ei vieläkään suostunut itse juomaan, aloin antamaan vettä ruiskulla suuhun. Välillä myös hieroin vettä ikeniin, jotka olivat todella vaaleat. Kun pyyhkeet eivät parissa tunnissa viilentäneet Neon tilaa tarpeeksi, kiikutin pojan suihkuun. Tässä vaiheessa Neo oli todella väsynyt ja poissa oleva. Suihkuttelu auttoi ja jatkoin ruiskulla juottamista puolen tunnin välein. Aamuyöstä sain jo nukuttua jonkin aikaa Neon ollessa sylissäni lattialla. Aamulla Neo alkoi jo itse juomaan, mutta todella vähäisiä määriä. Kuuden jälkeen herätyskello soi, ja Neo oli tähän aikaan huomattavasti parempi verrattuna yön pahimpiin hetkiin nähden.

Aamulenkillä Neo alkoi muutaman sadan metrin matkan jälkeen hiipumaan jälleen. Vaikea huohotus alkoi ja voimat alkoivat loppua Neolta. Sydän syrjällään jätin Neon kotiin töihin lähtiessäni, mutta onneksi Neolla oli vahtija kotona. Soitin eläinlääkäriin ja pyysin ohjeita, mitä pitäisi tilanteelle tehdä. Ohjeiksi tuli vain, että olen tehnyt oikeastaan kaiken mitä voi - ainut mitä voin tehdä on ajella turkkia vähemmäksi. Jos tilanne pahenee tai ei helpotu on mentävä lääkäriin.

Kesken päivän tulin töistä pois hoitamaan potilasta. Ei Neo enää niin apaattinen ollut, mutta ei oma itsensäkään. Lenkin jälkeen alkoi taas kuumuus nousta, joten päätin ajella turkin lähes kokonaan. En anna oman koirani kärsiä tästä kuumuudesta. Nyt Neolla on kauttaaltaan n. 1-2cm turkki, ja selvästi helpompi olla. Karvasta jäi jäljelle 1/4, huomattava ero entiseen siis.

Neo on kuitenkin täysin terve, eli pelkästään kuumuus ja siitä johtuva stressi nostavat lämpöä nuin pahasti. Neo on vuoden sisään tutkittu kahdesti kokonaan läpi - myös sydän kuunneltu virallisesti terveeksi. Eläinlääkäri sanoikin, että jos on tutkittu niin ei tarvitse sairautta pelätä - olisivat varmasti hoksanneet aikaisemmissa tutkimuksissa jo jotain esim. sydänvian.

Yöllä yritin skarpata Neon takia, etten itkeskelisi koko aikaa, mutta vaikeaa se oli. On kamala katsoa rakkaan tuskaa ilman että pystyisit sitä mitenkään helpottamaan. Onneksi Neo on nyt jo parempi ja toivotaan ettei samanlaista enää ikinä tule.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Milloin koira on onnellinen?

Oskun ollessani pieni, kohtasin henkilön joka totesi, ettei koirani ollut onnellinen minun kanssani. Hänen mielestään koira ei halunnut olla seurassani, koska se ei heiluttanut häntää koko ajan. Henkilön kommentti herätti lähinnä huvitusta, koska kuka oikeasti mieltää onnellisen koiran heiluttavan häntäänsä koko ajan?

Aloin viime päivinä kuitenkin miettimään, että mistä tiedän koirieni olevan onnellisia? Ne eivät puhu, mutta näyttävät tunteensa jatkuvasti useilla eleillä. Korvien asennot, hännän liikkeet ja koko keho viestii koiran mielentilasta. Onnellisuus on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä mielentila. Se on jatkuva hyvänolon tunne, joka koiralla pitää omistajansa kanssa olla.

Onnellisuus on sitä, että koira luottaa omistajaansa ja nauttii tekemisestä hänen kanssaan. Onnellinen koira jaksaa suorittaa myös epäonnistumisensa jälkeen, luottaen siihen, ettei omistaja ole sille vihainen. Koira luottaa siihen, että voi tehdä omistajansa onnelliseksi.

Usein mietin, ovatko koirani jääneet jostain paitsi tai ansaitsisivatko ne paremman kodin kuin mitä minä voin tarjota. Lähinnä tämä johtuu siitä, että kirjaamme tavoitteita ja suunnitelmia, mutta emme niitä kuitenkaan ole aina saavuttaneet. Mutta mistä minun koirani tämän tietäisivät? Tavoitteet olen asettanut itselleni, en koirilleni. Koirani ovat onnellisia kun ne vain saavat jakamattoman huomioni, läheisyyttä, hellyyttä ja yhdessä tekemistä. Eivät koirat välitä meriiteistä – eiväthän ne odota meiltäkään mitaleja kauneuskilpailuista tai suuria urheilusuorituksia?

Onnellisuus ei tule myöskään pelkästään onnistumisista ja hyvistä hetkistä. Onnellisuuteen tarvitaan myös epäonnistumista, turhautumista ja jopa surua, jotta tajuaisimme milloin olemme onnellisia. Meidän tiemme varrelle on sattunut paljon kolhuja ja ongelmia, mutta ilman niitä en olisi onnellinen. Kaikki sattumukset matkalla tähän päivään ovat kasvattaneet niin minua kuin koirianikin. Ilman epäonnistumisia emme olisi koskaan voineet onnistua.


Minun koirani ovat onnellisia. Minäkin olen niiden seurassa. 





torstai 23. toukokuuta 2013

Operaatio Kesä-Neo

Kajaanissa on ollut nyt viikon ajan todella kesäinen sää. Aurinko paistaa ja lämpötila on joka päivä n. 20 astetta, parhaimpina ylikin. Koirat nauttii kyllä kesäsäästä, mutta Neon olotila ei ole siitä parhaasta päästä. Lenkeillä tulee kauhean kuuma, ilta menee läähättäessä, lisäksi heräilen yöllä siihen kun Neolla on niin kuuma. Mikään sairaus ei ole kyseessä, vaan ihan puhtaasti huono lämmön poistuminen kehosta. Tästä ollaan "kärsitty" siitä asti kun Neo leikattiin - kesäisin pojasta tuleekin sporttimalli ;)

Kerrankin räpsäisin kuvat tästä operaatiosta ennen ja jälkeen.

(Klikkaa kuva isommaksi!)

Huomattava ero! Ainakin omaan silmään on. Neolta lähti karvaa muovipusillinen täyteen survottuna.. Ensin aloitam harjaamalla koko turkin täysin selväksi ja poista irtonaisen pohjavillan parhaani mukaan. Tämä jo ohentaa turkkia merkittävästi, mutta housukarvat ja kaulus ovat silti melko muhkeat, joten niihin pureudutaan sitten tehokkaammin. Housukarvoihin leikkaan ilmaraitoja ihon myötäisesti, sekä lyhennän housukarvoja merkittävästi. (Ennen housukarvat paikoin yli 20cm, nyt 5-10cm) Mahanalus on tällä hetkellä 1-2cm karvalla, kaulusta ohensin vain hieman.

Olemuksesta tuli paljon pirtsakkaampi, ja kyllä kai se ulkomuoto vähän nuorenikin.

Osku sai pitää turkkinsa kokonaan jo ihan näyttelyiden puolesta, sekä sen takia ettei Osku kärsi kuumuudesta samalla tavalla kuin Neo. 

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Shelttipojat Match Show:ssa 15.5.2013

Tänään käväistiin match show:ssa molempien shelttien kanssa. (Käytiin me kyllä torstainakin Epun kanssa..) Tavoitteena hakea Epulle kokemusta varsinkin pöydällä olosta ja käsittelystä. Osku oli vain humputtelemassa mukana, kun poika kerran niin tykkää.

Ensin Oskun kanssa kehään - ja minkäs teet kun poika toimii vaan niin hyvin! Keskittymiskyky on loistava, ainut vain että liikkeessä meinaa hepuli voittaa. Oikeastaan ei mitään moittimista Oskun esiintymisessä, mitä nyt se häntä ei ole kovin ihanteellisessa asennossa, mutta olkoot. Oskulle punainen nauha kuitenkin.

Epun kanssa kehässä ei mitään muuta ongelmaa, kuin pöydällä olo tutkittavana. Eppu ei tykkää yhtään tutkimisesta - kotona ei tietenkään tässä mitään ongelmaa. Tänään kehitystä sen suhteen, ettei ihan niin pahasti minuun nojannut ja jopa rentoutui hetkittäin pöydällä. Tottumuskysymys siis! Epulle sininen nauha, mutta ei jatkokehässä sijoitusta. Hienosti se prinssipoika esiintyy muuten, liike ollaan myös saatu hyvälle mallille. Tutkiminen on nyt työn alla, näyttelytreenit alkaa kesäkuussa..

Osku punaisten kehässä esiintyi taas loistavasti, liikkeessä vain se hepulointi meinaa tulla. Meitä ei kuitenkaan pois kätelty, vaan jäimme kehään neljän parhaan joukkoon. Tänään Osku hienosti siis pienten punaisten neljäs! :)

Loistava rupsuke tuo Osku kyllä, tykkää niin paljon näyttelyhommasta ettei paremmasta väliä. Eppukin aivan loistava ja tykkää tehdä minun kanssa tuota kehän kiertämistä. Tosiaan Epun kanssa aloitamme näyttelytreenit kesäkuussa, jossa toivottavasti pääsemme mahdollisimman paljon harjoittelemaan pöydällä oloa ja tutkimista. Kyllä siitä blondista vielä hyvä tulee :)

tiistai 7. toukokuuta 2013

Näyttelykiertue 2013

Oskun ja Epun managerina voin kaikkien fanien iloksi ilmoittaa, että näyttelykiertueemme jatkuu kesäkuun puolella! Ensimmäisenä show suuntaa Kemiin pienen, pullean ja pörröisen blue merlen kanssa, jonka jälkeen molemmat rupsut viihdyttävät yleisöä Sotkamossa! Fanikuvia ja nimmareita jaossa molemmissa tapahtumissa. ;)

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Tohmajärvi ryhmänäyttely 4.5.2013

Eilen kävimme shelttipoikien kanssa Tohmajärvellä näyttelyssä. Kyseessä olivat Epun toiset ja Oskun kolmannet näyttelyt. Shelttejä oli ilmoitettu hienosti jopa 60.

Ilman yllättäviä käänteitä ei tämä näyttely kuitenkaan mennyt. Ensiksikin näyttelyä edeltävänä iltana kasvattaja ilmoitti, että Osku ja velipoikansa Urho ovat molemmat samalla numerolla! Molemmilla siis numero 37, mutta Oskulla lisäksi merkintä A. Tästä hieman stressailtiin, mutta onneksi myös järjestävät olivat siis huomanneet mokansa ja kehä sujui hyvin. Suurimmat yllätykset olivat kuitenkin onnellisia. Khimairan -kasvatteja oli kehässä 8, joka jo itsessään oli todella upeaa, mutta koska suurin osa myös sai ERI:n, oli päivä aivan loistava :)

Junnukehään osallistunut Eppu alkoi hermoilla kehässä esiintyessään ja suurin jännitys tuli ilmi pöydällä. Tuomarin tutkiessa Eppu nojasi minua vasten ja jopa tärisi hieman. Tuomari tästä huomautti ja kyseli miten koiralla on kokemusta näyttelyistä. Onneksi oltiin junnukehässä ja tuomari antoi käytöstä hieman anteeksi. Muisti hän kuitenkin myös kehua Epun muita ominaisuuksia. Olin kuitenkin varma, ettei hyvää arvosanaa ole tulossa.. Kuitenkin olimme positiivesti yllättyneitä kun myös Eppu sai ERI:n! Kilpailukehässä 6 koiraa, jossa myös molemmat Epun veljet. Epulle ei sijoitusta, mutta tämä oli aivan ymmärrettävää jännittyneen käytöksen takia. Nyt vain pikku-ukolle lisää kokemusta ja treeniä, niin siitä tulee aivan loistava :) Junnukehän voitti ihana Eeli - Epun velipoika, joten tyytyväisiä kyllä saatiin olla jo siihenkin. :)

Kasvattikehään Eppu osallistui myös sisaruskatraan kanssa. Tämä oli siis Khimairan kasvattajaluokan debyytti. Eppu toimi nyt kehässä paljon paremmin, oli selvästi rentoutuneempi ja malttoi liikkua nätisti. Taas sai olla pienestä ylpeä! Lisäksi kaikista suurin ylpeyden aihe Epussa oli, ettei poika peitsannut!! :) Olin aivan haltioissani kun opin esittämään pojan niin, ettei sen tarvitse peitsata, jes!

Avoimeen luokkaan osallistui siis Osku. Ilman Oskun pieniä tempauksia ei kyllä kehäänkään päästy, pojalle nimittäin yllätti mystisesti hätä juuri kun päästiin kehään... Hieman hävetti, mutta onneksi päästiin kehään mukaan ja jäljet siivottua nopeasti apujoukkojen toimesta. Hölmö Osku.

Osku esiintyi juuri niin kuin Osku aina - lennokkaasti, iloisesti, naama loistaen. Eihän tuota rupsua voi hillitä yhtään, persoona on Oskun paras puoli. Osku liikkui ihan hyvin, ehkä etujalat olivat hieman liian lennokkaat. Oskuhan seisoo paikallaan kuin tatti ja myös pöydällä poika osasi käyttäytyä hienosti. Mitä nyt namit kiinnostivat enemmän kuin tuomaria katsominen :D Kaiken kaikkiaan tämä oli Oskun paras esiintyminen kehässä tähän asti, käytös oli aivan loistava! Jännityksellä odotin arvosanaa, koska tavoitteena oli, ettei EH:sta huonompaa tule. Kun kehäsihteeri ilmoitti Oskun ansainneen arvosanan "ERI" ei varmasti kukaan voinut olla huomaamatta tämän akan iloa! Minun pieni Osku sai ERI:n! Vaikka tuomari ei tosiaankaan ollut tiukin mahdollinen, niin silti olin niin ylpeä Oskusta, loistava ukkeli <3 Kilpailukehässä tuomari ohjasi Oskun ja toisen blue merlen suoraan pois kehästä - ei siis edes harkinnut näitä ollenkaan. Vähänhän se aluksi harmitti, mutta silti Osku oli aivan loistava.

Poikien arvostelut - tuomarina Dubravka Reicher, Kroatia

Osku:
" 2 years, strong male. Masculine head, enough good topline. Strong rather wide in body, good bone. Enough angulation in movement, correct bite." AVO ERI.

Eppu:
" One year, well proportioned . Masculine head, good topline. Quite good angulations. Needs more freedom in movement. Good coat, correct bite." JUN ERI.

Nyt suunnitellaan kisakalenteriin seuraavia näyttelyitä molemmille pojille ja Epulle lisäksi näyttelytreeniä. Kyllä näistä vielä hyvä tulee! :)


lauantai 27. huhtikuuta 2013

Osku 2 vuotta!


Paljon onnea mamman pieni pullukka, Osku! <3 Tänään matkamittariin tulee täyteen 2 vuotta. Vastahan tämä karvapallo meille tuli, mihin se aika tästä välistä hävisi?

Matkalle on sattunut surun kyyneliä, lähinnä lonkkien osalta, mutta suurin osa näistä kahdesta vuodesta ollaan naurettu kyyneleet silmissä! Osku on niin valloittava persoona, ja tekee kaiken omalla hölmöllä tavallaan. Joka päivä saa jollekin Oskun aivoitukselle nauraa. Loistava persoona ja ihana höppänä. Kotona Oskusta käytetään myös termiä reppana - koska Osku on niin reppana. Aina äitin kainalossa piilossa pahaa maailmaa, eikä koskaan tee kenellekään mitään pahaa. Ihana pieni paketti <3

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Miten selvitä kurakeleistä?

Kyllä, ne ovat taas täällä - ihanat kurakelit!

Osku ja Neo ovat molemmat jokaisen lenkin, pitkän tai lyhyen, jälkeen varpaista kylkiin asti kurassa ja hiekassa. Kaikista pahinta on, ettei tuo kura meinaa lähteä yhtään mihinkään edes suihkuttelemalla! Jokaisen lenkin jälkeen koirat tulisi siis pestä shampoolla - eikä se kauheasti houkuta ajan, käytännöllisyyden ja varsinkaan koirien ihon hyvinvoinnin takia. Mikä siis avuksi?

Molemmille koirilla on Hurtan sadetakit käytössä lenkeillä, mutta nehän nyt eivät jalkoja suojaa yhtään ja myös maha menee osittain likaiseksi. Oskun jalkakarvat ovat melko loistavassa kunnossa ja keräävät koko metsän ja jalkakäytävän sisällöt mukaansa. Pyyhkimällä turkki EI puhdistu, ja harjaaminenkin on melko tuskaista. Neon kanssa ei niin suurta ongelmaa ole, koska turkkia ei Neo omaa samalla tavalla kuin Osku. Oskun turkkia ei myöskään voi lyhentää näyttelyiden vuoksi..

Nyt haaveissa onkin Hurtan kurahaalari. Millaisia kokemuksia ihmisillä on näistä? Toimiiko hyvin, onko hintansa väärti? Kannattaako koiria "kiusata" haalarilla vain käytännöllisyyden ja helppouden takia? Toivoisin mahdollisimman paljon kommenteja aiheesta. Toisena vaihtoehtona on hommata Hurtan Lifeguard-säärystimet, jotka suojaisivat sadetakin kanssa lähes yhtä paljon kuin haalari.

Miten olette itse suojanneet koirianne kurakeliltä vai haittaako kura arkeanne merkittävästi?

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Shelttiformuloiden Vuokatti GP 11.4. - 14.4.

Kyllä, shelttipoikien omien formuloiden aika-ajot ovat taas täällä! Olemme siis Oskun ja Neon kanssa vanhempieni luona viikonlopun Epun seurana, kun äitini on reissussa. Tulimme tänne eilen illalla, eikä vauhtia ole poikien kohtaamisesta puuttunut. Allekirjoittanut on nukkunut viime yönä vain muutaman tunnin, ja syylliseksi nimeän blondipojan - Epun siis. Aamulla heti neljän aikoihin alkoi meidän huoneen oven takana melkoinen itku ja kun äiti lähti ja toi Epun minun huoneeseen, jatkoi poika reippaasti ynisemistä seitsemään jolloin oli minun aika luovuttaa. Siitä asti pojat ovat vetäneet hillitöntä rallia, johon vihdoin nyt saatiin kunnon tauko! Noh, ainakin saavat koirat levätä ensi viikolla kunnolla..

Muuten kolmen koiran kanssa elämä sujuu suhteellisen helposti. Suurimman helpotuksen tuo se, että ulkoilu tapahtuu takapihalla. Ajattelin, että lähden poikien kanssa käymään kunnon hihnalenkin, mutta muutin mieleni sään takia. Omat pojat ovat olleet jo niin likaiset koko viikon, etten millään kehtaisi kolmea koiraa alkaa pukemaan ja pesemään, vielä kun vettäkin sataa..Laiskaa, tiedän! Lisäksi mieltäni askarruttaa kolmen koiran hallitseminen vastaantulijoiden kanssa.. Joten päädyin meitä kaikkia paremmin palvelevaan ratkaisuun - ulkoilemme aidatulla takapihalla aina kun pojat vain haluavat! Koirat pysyvät lumen ansioista siistinä ja meidän pojat saavat myös paljon kaipaamaansa irti juoksentelua.

Koko paimenkoiralauma tulee keskenään toimeen loistavasti. Ainoat miinukset ovat liian kovaksi yltyvät leikit ja jatkuva huomion kerjääminen sekä jaloissa pyöriminen. Muuten pojat ovat aivan loistavaa seuraa ja onnekseni kaikki tottelevat loistavasti.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Näyttelykausi alkaa!

Tai, ollaanhan me jo Tamminäyttelyssä Epun kanssa käyty. Mutta kesä alkaa lähestyä ja myös meidän näyttelyt, joita ollaan jo kauheasti odotettu! Eppu ja Osku pääsevät kehään Tohmajärvellä 4.5., jossa tuomarina toimii Dubravka Reicher. Toivotaan että Oskukin pärjäisi :)

torstai 21. helmikuuta 2013

Ihmisten ymmärrys ja ystävällisyys

Kuten olen aiemminkin kertonut, Neo ja Osku rähisevät vastaan tuleville koirille. Neolle tämä on ollut suuri ongelma jo pidemmän aikaa ja sitä on treenattu ongelman alusta asti hyvin vaihtelevin tuloksin. Neo on jo pentutestauksen mukaan hyvin dominoiva ja tämä näkyy myös Neon käytöksessä selvästi - variskin toisten koirien kanssa. Neon "täytyy" saada olla pomo ja muiden täytyy alistua, muuten Neo selvästi haastaa vastustajansa. Tätä tapahtuu siis myös lenkille toisten koirien tullessa vastaan. Neo tuijottaa ja haastaa. Jos saan tujiotuksen katkeamaan ja lähestymme vastaantulijaa rauhallisesti ja kontaktissa, viimeistään toisen koiran kohdalla Neo syöksyy päin ja alkaa uhitella. Viime aikoina Neo on alkanut oppimaan tästä käytöksestä pois ja on alkanut kuuntelemaan minua paremmin. Tietysti tämäkin on erittäin vaihtelevaa mm. toisen koiran reagoinnista ja Neon yleisesti mielentilasta. Onnistumisia ja epäonnistumisia siis on takana paljon.

Eilen illalla olimme normaalisti iltalenkillä. Vastaan tuli keski-ikäinen mieshenkilö oman pienikokoisen koiransa kanssa. Neo ja Osku aloittivat perinteisen rähinänsä, joka oli pahempi kuin pitkiin aikoihin. Parhaani mukaan yritin saada tilanteen haltuun ja koirat kuuntelemaan. Aivan meidän kohdallamme vastaantullut mieshenkilö pysähtyi ja haukkui meidät, minut ja koirat, aivan täysin! Sain kuulla olevani tyhmä, osaamaton ja ettei minulle olisi koskaan koiria saanut antaakaan. Lisäksi koirani ovat hulluja, agressiivisia ja täysin yhteiskuntakelvottomia, eivätkä ne saisi olla olemassa. Lopuksi mies kehotti minua viemään koirat piikille, koska ihmisten ilmoilla nämä eivät saisi enää olla.

Olin täysin tyrmistynyt! Miten kukaan ihminen voi sanoa tuollaista, varsinkaan tuntematta minua tai koiriani yhtään? Miten kukaan voi olettaa, että on minkäänlaista oikeutta sanoa vastaavaa kenellekään ihmisille ilman syytä?

Täysin isku vasten kasvoja. Tuo remmirähinä on ainut ongelma kummankaan koirani kanssa, muuten ne ovat erittäin ihmisrakkaita, tottelevaisia ja loistavia ystäviä. Miten kukaan voi mitätöidä tämän puheillaan..