sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Suunta voi vain olla ylöspäin....

Eihän se aina mene niin kuin toivoisi...
Neon kanssa käytiin lauantaina maksetuissa treeneissä tokokokeen merkeissä. Hallille mennessä fiilis oli loistava ja Neon asenne myös kohdillaan treenin puutteesta huolimatta. Ennen koesuoritusta kerrattiin muutamat liikkeet, leikittiin ja haettiin keskittymistä. Neon kanssa yhteistyö toimi loistavasti niin kuin yleensäkin treeneissä. Olo oli luottavainen.

Hieman ennen tarkastusta Neo alkoi höntyillä hieman, mutta sain sen rauhoittumaan.
Kun kaikki alokas-luokan koirakot asettuivat riviin, alkoivat myös ongelmat. Meidän toisella puolella oli nuori saksanpaimenkoira uros, joka käyttäytyi hieman levottomasti välillä. Neo otti tästä itseensä painetta, vaikka sakemanni ei kohdistanutkaan toimintaansa ensin millään tavalla Neoon. Höntyiltiin rivissä sitten Neon kanssa, kun ei rauhoittuminen meinannut onnistua. Samalla myös vieuskaveri otti painetta ja kaikki rähinään tarvittavat ainekset olivat kasassa..

Kehään mennessä Neo paineistui vain enemmän takana kulkevasta koirakosta ja Neon stressitaso nousi tosi paljon lyhyessä ajassa. Luoksepäästävyyden rivissä sama höntyily jatkui ja nyt myös vieruskaveri osallistui hieman rähinään - ja Neohan tietysti jatkoi... Vieruskaveri sakemanni pääsi hienosti takaisin oikeaan mielentilaan ja pystyi keskittymään, Neo taas ei enää stressitasoaan osannut laskea. Tuomarin kanssa jutustelun jälkeen päädyin siihen, etten paikkamakuuta suorita ollenkaan rähinäriskin takia. Luoksepäästävyys 10, ja sen jälkeen pois kehästä.

Käytiin Neon kanssa ulkona ja tehtiin rauhoittumista ennen yksilösuorituksia. Välillä Neo näytti rauhoittumisen merkkejä ja toimintakyvyn palautumista, mutta ei riittävästi. Stressitasot olivat nousseet jo liian ylös ja niiden alas saaminen sillä hetkellä oli oikeastaan mahdotonta. Muutama treenikertaus hallissa osoitti sen, ettei me tänään kisata ollenkaan. Neo ei ollut ollenkaan oma itsensä ja eikä toiminut omalla tasollaan. Akka siis keskeytti kokeen kokonaan.

Kokeen jälkeen tunneskaala vaiheteli pettymyksen, epätoivon ja tiedottomuuden välillä. Miten näin kävi? Neo ei ole ikinä tehnyt yhdessäkään aikaisemmassa kokeessa vastaavaa, ei myöskään treenissä. Tietysti on pientä rähinää ollut, mutta aina siitä on päästy yli. Nyt stressitaso nousi todella korkealle, ikinä ennen ole Neoa nuin hermostuneena nähnyt. Keskeyttämispäätöksen takana oli koiran hyvinvoinnin varmistaminen. Vaikka tiedän, että Neo olisi suorittanut yksilöliikkeet ok, en kokenut suorituksen olevan meille tarpeellinen. Neosta näki  sen, ettei tänä päivänä voida toimia omalla tasolla eikä koira voi henkisesti hyvin, niin miksi ihmeessä altistaisin koirani tahalleen sellaisen paineen alle, jota se ei sillä hetkellä kestä?

Loppuviikonloppu meni palautuessa ja yhteistyön lujittamisessa. Yhteistyössämme ei minusta ole ongelmaa, Neo toimii kuin ajatus! Mutta nyt tämä koetilanne oli vain liikaa. Tiedetäänpähän, ainakin mihin nyt pitää keskittyä eniten - ei liikkeiden hinkkaukseen vaan häiriön ja paineen sietämiseen korkealla tasolla. Yllätyksenä tämä kuitenkin itselle tuli, koska ennen ei tällaista ole ollut.



Paras ukko Neo on silti, vaikka nyt koe menikin päin mäntyä. Hallilla pyrittiin tekemään muutama onnistuminen ja saamaan positiivinen mielikuva koiralle, ettei pahoja muistoja jää. Neon mielestä päivä oli hurrrjan jännä ja leikittiin paljon, akka on kuin puulla päähän lyöty ja miettii miten tästä nyt eteenpäin...

perjantai 9. toukokuuta 2014

Kevään touhuilua


Blogi on jäänyt pahasti paitsioon, anteeksi siitä. Akka on yrittänyt pakertaa viimeisiä AMK-opintoja ja opinnäytetyötä kasaan ja aikaa ei muka ole blogiin riittänyt.. 

Rupsujen kanssa ollaan treenailtu paljon! Oskun kanssa käytiin huhtikuun alussa Rally-Toko kurssilla ja kyllä meillä oli siellä kivaa! Osku nautti täysillä tekemisestä ja nauraa koko ajan ❤️ Kyllä tästä meille laji saadaan :) 
 


Neon kanssa suunnataan huomenna toko-kokeisiin, joihin ei olla treenattu. Viimeistä ALO1:sta haetaan, jospa me osattaisiin :) 

Viikon päästä kasataan sheltit autoon ja lähdetään pyörähtämään Joensuussa näyttelykehässä. 

Tämmöinen pikapäivitys puhelimella, jospa näkyy ihan oikein myös netin puolella. Tajusin juuri, miten kätevästi myös blogia pystyy ylläpitämään puhelimella! Myös kuvia tämän kautta useammin (todennäköisesti) luvassa :)