Juoksutreeniä

Eilen piipahdin eläinkaupassa, eikä aikomuksena ollut ostaa mitään. Mitään uutta ei oikeastaan tarvittu, mutta kovana tuhlarina uuden saaminen ja shoppailu olisi tietysti aina kivaa! ;) Kaikkea vähän hipistelin, mutta käsiin sattui myös oikeasti jotain hyödyllistä - ja jota ollaan ennenkin käyty hypistelemässä. Nimittäin Hurtta Motivation juoksuvyö. Olen aikaisemmin miettinyt monta kertaa juoksuvyön ostamista, vaikka juoksemassa ei kauhean useasti ole edes käyty. Enemmän me juostaan normilenkkien yhteydessä joitakin pätkiä. Vyötä aikani käsissäni pyörittelin ja pohdin sen hyviä puolia.. Taskuja on 3 kappaletta (2 vetoketjulla), joihin saa näppärästi mukaan avaimet, kakkapussit, namit yms. Vyö siis sopii mainiosti jo normaaliin lenkkeilyyn.

Illalla suunnattiin Neon kanssa juoksemaan metsään ja sain todeta vyön olevan loistava ostos! Juokseminen oli todella paljon helpompaa kun hihnan sai vyöhön kiinni. Lisäksi vyö tuki hyvin alaselkääni, joka on jatkuvasti piinallisen kipeä. Ainut miinus juoksureissussa oli akan huono kunto! Välillä oli pakko kävellä, mutta pääasia on, että kovaa mentiin ja kuuma tuli! Neo kyllä nautti hommasta kauheasti, ei poika paljon taaksensa vilkuillut vaan painoi päättäväisesti eteenpäin.

Tänään käytiin uudestaan juoksemassa ja tällä kertaa myös Osku pääsi mukaan.Ajattelin, että joudutaan kävelemään enemmän kun Osku on mukana, koska koirat olivat riekkuneet päivät, enkä ole uskaltanut juosta paljoa Oskun kanssa huonojen lonkkien takia. Pieni sininen poika kuitenkin osoitti epäilykseni turhiksi, ja juoksi kiltisti koko matkan! Loistava pakkaus, ei voi muuta sanoa. Muutaman kerran ollaan juoksemassa Oskun kanssa siis käyty ennen tätä, ja poika kyllä muisti ettei hihnaa purra, tai mammaa kohti hypitä. Neo alkoi paluu matkalla juosta liian minun vieressä ja sitä sai hoputtaa menemään eteenpäin. Kahden koiran kanssa oli edelleen vyön avulla helppo juosta. Molemmat koirat olivat helposti hallittavissa, vaikka juoksivatkin välillä edessä, tai omilla sivuillaan. Lisäksi käsimerkkien käyttö oli tietenkin kätevämpää kuin ilman vyötä. Katsotaan, jaksetaanko jatkaa juoksemista, mutta ainakin lenkeillä tämä vyö tulee kulkemaan mukana joka päivä jatkossa!

Pujottelua ja ohjaustreeniä

Poikien kanssa ollaan tehty kesän aikana agilityn muistuttelutreeniä. Viime kerrasta on nimittäin reilusti aikaa!

Neolle hypyt ja ohjauskuviot ovat tietysti paremmin muistissa, mutta kyllä sekin tohkeilunsa lomaan tarvitsee runsaasti apuja. Hypyt menevät loistavasti Neon kanssa ja myös tiukat käännökset onnistuvat pienen treenin jälkeen. Pujottelu on Neolle ehkä hieman haastava, koska poika ei malta tehdä tarkkaa hommaa, koska tohkeilee niin paljon. Joka väliä pitää muistutella, ja Neo pyrkii liian nopeasti kohti loppua. Tarkkuutta ollaan saatu, kun jokaisen virheen jälkeen homma lähtee alusta. Hienosti Neo kuitenkin hahmottaa homman.

Oskun kanssa on päinvastainen. Pujottelu on Oskulle jo "helppo", tai ainakin paremmin hallussa kuin Neolla. Virheitä ja oikomista tapahtuu todella vähän ja poika osaa jo itse hakea oikean liikkeen pujotteluun. Loistavasti siis meidän treenimäärällä! Hypyt ovatkin sitten oma juttunsa, huoh.. Osku yrittää juosta useasti riman ali. Jos en ole suorassa linjassa esteen takana tai aivain esteen vieressä Osku kiertää. Tähän ollaan sitten puututtu treenaamalla lähtöä ja oikeaa hyppytapaa, ja tietysti riman yli menemistä Nopeasti se Osku on hoksannut milloin mennään oikein ja saadaan tehtyä myös kolmen esteen sarjoja. Eilisissä treeneissä Osku oppi myös irtoamaan paremmin kuin ennen! Kyllä siitä pojasta agilitykoiran saisi, mutta vielä minua hirvittää Oskun huonot lonkat.. Noh,treenaillaan nyt ainakin omaksi iloksemme, jos ei muuta.

Juttua korvista

Facebookin shetlanninlammaskoirat -ryhmässä tuli keskustelua pennun korvista ja myös niiden liimauksesta. Ajattelin kirjoittaa myös omista kokemuksistani blogiin. Tässä nyt on meidän korvataistelusta kertomusta kuvien kera. Kuvat eivät ole tarkoituksella otettuja korvakuvia, mutta ainakin jonkinlaista osviitta, millaisia vaiheita Oskun korvien kanssa on koettu.

Korvien liimaus aloitettiin heti luovutuksesta. Kasvattaja liimasi ensimmäisen kerran korvat ja opasti myös minulle, miten korvat kannattaa liimata. Oskun korvat liimattiin aina "sipulipääksi". Korviin käytettiin tekstiililiimaa, koska maitoliimaa en etsinnöistä huolimatta löytänyt. Korvien liimaus aloitetaan tekemällä taitokset. Otin liimaa pumpulipuikon päähän ja lisäsin sitä korvien kärkeen karvoihin. Tämän jälkeen painoin liimakohdan korvien juuren luona oleviin karvoihin. Liimattuja karvoja täytyy painaa hetken ajan toisiinsa kiinni - yleensä n.1min riitti. Joskus myös pyörittelin hieman karvoja yhteen, jotta liimaus olisi tiukempi.

Kun molempiin korviin oli tehty taitokset, liimattiin korvat pään päälle yhteen. Toiset käyttävät tässä lankaa, mutta itse koin helpommaksi liimata korvat karvoista yhteen. Molemmista korvista taitoskohdan luota otettiin pienet määrät karvaa, lisättiin liimaa ja painettiin yhteen. Tästä muodostuu siis se "sipuli". Tässä vielä linkki hyviin ohjeisiin: http://www.vistadeishelties.com/ears.html

Oskun korvia liimattiin hieman yli vuoden ikäiseksi asti. Välillä meinasi usko loppua, mutta hienot niistä omasta mielestä tuli! Harmitus olisi äärettömän suuri, jos olisin kesken kaiken luovuttanut korvien suhteen.

Osku 7vk, korvat liimattu kasvattajan luota hakiessa pentua kotiin. 

 Osku n. 8vk. Vasemanlla korvat liimassa, eivät olleet vielä kokonaan irronneet. Oikealla olevassa kuvassa toinen korva jo irronnut, ja lörpöttää hieman. Aika ajoin korva oli kokonaan pään sivulla.

Osku n.10 viikon ikäisenä. Korvat hyvin liimassa. Korvia ei juurikaan erota edes kuvasta, ja tästä saimmekin hauskoja ihmettelyjä, että missä pennun korvat ovat :)

12-13 viikon ikäisenä. Korvat irti liimauksista. Tässä asennossa korvat pysyivät päivän, jonka jälkeen toinen korva valui kokonaan alas pään sivulle. Kuvassa ylempänä oleva korva ei laskenut aivan niin nopeasti.

 Vasemalla n. 4,5kk korvat irti liimauksista. Kuvan ottohetkellä olivat olleet irti n. vuorokauden. Tämän kuvan jälkeen molemmat korvat valuivat vuorokauden aikana lähes lurpalleen - eli uudelleen liimaan vain. Oikean puolimmainen kuva otettu n. viikkoa toisen kuvan jälkeen, tässä korvat näkyvät liimattuinakin jo selvemmin kuin pentuna.

Osku 5kk. Korvien kärkien liimaus irtonaisena. Tässä kuvassa on helppo hahmottaa mistä kohdin korvat on liimattu toisiinsa pään päällä. Ensin siis korvat on liimattu kärjistä korvien juuren karvoihin, jonka jälkeen korvat liimattu pään päälle kiinni toisiinsa. Muodostuu ns. "sipulipää".

Osku 7kk. Kuvanotto hetkellä korvat ovat olleen irti liimasta n. vuorokauden. Korvat ovat jo suhteellisen isot ja melkoisen raskaat ja ovat selvästi sivuilla. Tämän jälkeen en heti liimannut korvia, ja ne laskivat koko ajan lisää.

Osku 8kk, korvat irti liimauksista. Oskun korvat olivat tähän aikaan melko "mielialakorvat", ja näyttää siltä että toinen on pystymmässä kuin toinen. Tosiasissa korvien pystyasento vaihteli suuresti. Näihin aikoihin katseltiin aina vähintään päivn verran, miltä korvat ilman liimaa näyttävät. Jokainen kerta korvat laskivat ja liimausta jatkettiin sinnikkäästi. 

10kk. Kuvassa korvat ainakin kauniisti kulmautuneet, mutta laskivat parin päivän aikana jälleen liian alas.

Vasen kuva otettu juuri 1-vuotissynttäreiden alla.Toinen korva "pelottavasti" liian pystyssä, mutta alkoi kyllä laskemaan parin päivän aikana nätisti. Enää korvat eivät valuneet pään sivuille, vaan pysyivät pään päällä oikeilla paikoilla. Oikean puolimainen kuva otettu näyttelyreissulta n.13,5 kk ikäisenä. Korvat vaihtelivat asentoaan huimasti ja varsinkin esittämisessä piti ottaa huomioon, etteivät korvat näytä liian pytyiltä pään asennon takia. Lisäksi joskus korvia piti saada suunnattua eteenpäin namin ja äänten avulla. Tässä vaiheessa korvia ei enää laitettu liimaan. 

Osku vasemmalla n. 15kk Korvat omaan silmään todella kauniit! Oikean puolimainen kuva otettu Oskun ollessa 1,5 vuotta. Näin Oskun korvat ovat, kun herraa ei kiinnosta :D 

Osku hieman yli 2 vuotta. Omaan silmään hyvät korvat, voisivat olla tietysti ehkä hieman kevyemmät, mutta jotenkin nuo korvat näillä taitoksilla sopivat Oskulle paremmin. Vielä tähän päivään mennessä ei kukaan ole tullut haukumaan Oskun korvia huonoiksi, ja onpa niitä tainnut joku tuomarikin kehua oikeanlaisiksi.

Toivottavasti tästä on jollekin edes pientä iloa tai apua omaan tuskailuun koiran korvien kanssa. Vaikka ne korvat eivät koiraa millään tavalla määrittelekään, niin ainakin itse olen iloinen kun panostin Oskun korviin. Mitkään korvat eivät voi pilata koiran ulkonäköä, onhan tuo jo todettu Neon eripari korvien kanssa :)

Kesälomalla

Nyt on sitten virallisesti "kesäloma". Itse olen ollut selän takia sairaslomalla jo lähes 2 viikkoa, joten koirien aktiviteetit ovat jääneet vähemmälle.. Onneksi kuitenkin pojat ovat päässee juoksemaan lähes koko tuoksi ajaksi, koska olemme majoittuneet taas kesänviettopaikkaamme - minun mummulaan. Paikka on siis vanha, ihana maatila ja naapureita ei ole kuin yhdellä suunnalla muutaman sadan metrin päässä. Koirat saavat juosta kaikki päivät irti ja nauttia kesästä! Voiko parempaa enää olla?

Kuvaa meidän maatila-agilitykentästä. Kuva otettu viime kesänä.

Osku ja Neo juhannuksena 2013.

Puhelimella otettu kuva Neon uudesta sporttimallin turkista. Mamman pieni baby-Neo <3

Nyt pojalla on paljon parempi olla, sen näkee selvästi käytöksestä. Järkyttävää läähätystä ei ole turkin leikkauksen jälkeen ollut, vaikka lämpötilat ovatkin olleet hellelukemissa lähes koko ajan. Neo on kuitenkin alkanut ontumaan etutassujaan ajoittain nyt parin päivän aikana, ja se huolettaa. Ensin näytti että vasen etutassu on kipeä, mutta Neo on ajoittain ontunut myös oikeaa.. Pähkäilty ollaan, johtuuko tämä lihasjumeista selässä vai jostain muusta. Neo on juossut pallon kanssa ulkona joka päivä ja myös rymynnytkin jonkin verran. Jos kyseessä olisi esim. lihasrevähdys tai muu vastaava, se tuskin olisi molemmissa etujaloissa yhtä aikaa? Jos vaiva ei näytä menevän ohi lähiakoina, suunnataan me lääkäriin tutkituttamaan jalat. Neo kuitenkin juoksentelee normaalisti eikä näytä koko ajan kipua ja ontumista. Neo on kuitenkin sellainen tyyppi, ettei kipua herkästi edes näytä.. Jäämme seuraamaan tilannetta.