Terveys ei ole aina itsestään selvyys..

Osku käväisi tänään lonkka-, kyynär- ja selkäkuvissa, sekä samalla katsottiin polvet. Polvet nollat, kyynärät nollat ja selkä terve. Tähän ne hyvät uutiset loppuivatkin - shokkiuutisena Oskun lonkat ovat todella huonot D:t, pahimmillaan E:t.. Lonkkien malja ei ole tarpeeksi kehittynyt eikä muutostakaan ole luvassa. Uutisen kuulemisen jälkeen on tämä päivä mennyt täysin "sumussa". Mistään ei oikein tajua vielä mitään ja huoli Oskusta on päällimmäisenä mielessä.. Miten tästä eteenpäin?

Ruokavaliota täytyy alkaa miettimään aivan alusta, ettei nivelrikkoa ala kehittyä vielä pitkään aikaan. Näin Osku saisi elää mahdollisimman oireettomana. Tästä huolimatta agilityhaaveet jäävät kokonaan pois, tokosta ei vielä oikein tiedä. Tavoitteellisuus ainakin hävisi touhusta kokonaan, hyppyä kun ei uskalla kunnolla treenata. Tällä hetkellä on vain ainoastaan tärkeää, ettei Oskulla ole yhtään kipuja lonkkien vuoksi.

Kaikki meidän tulevaisuuden suunnitelmat meni kokonaan pilalle tämän "tuomion" takia. Toisten koirien kanssa ei saisi myöskään riehua ja juosta kilpaa. Miten sen kerrot pienelle Oskulle, jolla on virtaa ja intoa vaikka muille jakaa? Mitä kaikkea Oskun kanssa uskaltaa tehdä? Liikaa kysymyksiä, joihin ei ole olemassa vastauksia. Kun vain joku olisi kertomassa kokeneensa saman tilanteen, ja jatkaneen silti tavoitteellisesti edes sitä tokoa?

Miksi juuri minun Oskuni? Nyt kuitenkin tiedetään tilanne, ja sen kanssa on vain opittava elämään - hetki kerrallaan. Silti tuntuu niin epäreilulta, että Osku jolla on virtaa, intoa, taitoa ja motivaatiota vaikka muille jakaa, joutuu rajoittamaan elämäänsä.