Oskun ollessani pieni, kohtasin henkilön joka totesi, ettei
koirani ollut onnellinen minun kanssani. Hänen mielestään koira ei halunnut
olla seurassani, koska se ei heiluttanut häntää koko ajan. Henkilön kommentti
herätti lähinnä huvitusta, koska kuka oikeasti mieltää onnellisen koiran
heiluttavan häntäänsä koko ajan?
Aloin viime päivinä kuitenkin miettimään, että mistä tiedän
koirieni olevan onnellisia? Ne eivät puhu, mutta näyttävät tunteensa jatkuvasti
useilla eleillä. Korvien asennot, hännän liikkeet ja koko keho viestii koiran
mielentilasta. Onnellisuus on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä mielentila.
Se on jatkuva hyvänolon tunne, joka koiralla pitää omistajansa kanssa olla.
Onnellisuus on sitä, että koira luottaa omistajaansa ja
nauttii tekemisestä hänen kanssaan. Onnellinen koira jaksaa suorittaa myös
epäonnistumisensa jälkeen, luottaen siihen, ettei omistaja ole sille vihainen.
Koira luottaa siihen, että voi tehdä omistajansa onnelliseksi.
Usein mietin, ovatko koirani jääneet jostain paitsi tai
ansaitsisivatko ne paremman kodin kuin mitä minä voin tarjota. Lähinnä tämä
johtuu siitä, että kirjaamme tavoitteita ja suunnitelmia, mutta emme niitä
kuitenkaan ole aina saavuttaneet. Mutta mistä minun koirani tämän tietäisivät?
Tavoitteet olen asettanut itselleni, en koirilleni. Koirani ovat onnellisia kun
ne vain saavat jakamattoman huomioni, läheisyyttä, hellyyttä ja yhdessä
tekemistä. Eivät koirat välitä meriiteistä – eiväthän ne odota meiltäkään
mitaleja kauneuskilpailuista tai suuria urheilusuorituksia?
Onnellisuus ei tule myöskään pelkästään onnistumisista ja hyvistä
hetkistä. Onnellisuuteen tarvitaan myös epäonnistumista, turhautumista ja jopa
surua, jotta tajuaisimme milloin olemme onnellisia. Meidän tiemme varrelle on
sattunut paljon kolhuja ja ongelmia, mutta ilman niitä en olisi onnellinen.
Kaikki sattumukset matkalla tähän päivään ovat kasvattaneet niin minua kuin
koirianikin. Ilman epäonnistumisia emme olisi koskaan voineet onnistua.
Minun koirani ovat onnellisia. Minäkin olen niiden seurassa.
Voi vitsi mikä väite. Väittäisin, että minunkin koira on onnellinen, vaikkei koko ajan häntäänsä heilutakkaan... :) Kyllä omistaja koiransa eleet oppii tuntemaan.
VastaaPoista