Viimeisimmästä kirjoituksesta nyt ei aikaa kuin pari päivää, mutta pakko heti tulla kertomaan meidän remmirähinän pois kitkemisestä. Kuten kerroin, on ajoittaista edistymistä tapahtunut ennekin. Välillä koirat kuuntelee, välillä ei. Nyt on kuitenkin kaikista suurin muutos tapahtunut - ja parempaan suuntaan! Nimittäin minä. Olen ennen varmasti purkanut turhautumisen hihnaan ja koiriin omalla asenteellani ja luovuttanutkin herkemmin ohitustilanteessa. Mutta nyt minä sen tein! Olen rauhallinen, enkä edes puhu koirille mitään pahimman rähinän aikana. Vasta kun Neo ja Osku itse tajuavat, ettei rähinä auta yhtään mitään, voin alkaa niille puhumaan. Hihna ei kiristy ennen kuin koirat sen itse kiristävät vetämällä - tällöin matka pysähtyy niin kuin muutenkin koirien vetäessä. Rähinän jälkeen ei lähdetä mihinkään, ennen kuin molemmat koirat kuuntelevat minua, ja kaikkia minun käskyjäni. Juuri äsken odottelimmekin poikien korvien löytymistä n. 10 min. (Aika pitkittyi koska uusia ohikulkevia koiria tuli välillä) Pikku hiljaa korvat alkoivat löytymään, ja Neo myös hiljeni viimeisiä koiria kohti eikä aloittanut rähinää - kierrokset vain nousivat.
Kun häiriökoiria ei ole, pyydän Neo ja Oskua vanhaan tapaan vähän väliä kiinnittämään minuun huomiota. Jos meidän sivustassa tai takana liikkuu koira, emme pysähdy vaan menemme eteenpäin, koska minä niin sanon.
Ero esim. talven pahimpiin tilanteisiin on suuri. Vaikka tänäänkin Neo sai todella kovan rähinän aikaiseksi ja riuhtoi hihnassa, ei korvattomuus jatkunut yhtä pitkään kuin ennen. Myös Neon kireystila laski selvästi nopeammin, vaikka toisia koiria olikin paljon lenkin aikana. Myös Oskun käytös oli parempi kuin ennen, tosin Oskun stressitaso nousi joskus melko korkealle. Nyt koirat kuuntelevat jokaista sanaa minkä sanon paljon erilaisemmalla asenteella. Toivottavasti tämä nyt jatkuu ja tulosta tulee! Kärsivällisyyttä ja aikaa tämä kyllä tulee viemään paljon, mutta nyt en enää luovuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti